IRC-Galleria

>Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä

>kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat

>nuoria.Tiedättehän....

>Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen

>aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia

>sisaruksiaan selässään.

>Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,

>vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,

>ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

>Itse en koskaan kertoisi tällaisia, vannoin...

>

>Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten

>helppoa nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun

>nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät

>todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!

>

>Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme

>tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

>Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,

>paperille, kynällä.

>Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai

>kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti

>viikon.

>Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa

>musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

>Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen

>radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun

>päälle ja pilasi koko kappaleen.

>Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne

>piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

>Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka

>perheessä.

>Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä!

>Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai

>sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita

>vaihtoehtoja.

>

>Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa

>puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan

>puhelin tuuttasi varattua.

>Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeronnäyttöjäkään. Kun

>puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.

>Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli

>jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti

>kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä

>voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

>

>Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita.

>Meillä oli joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla laskettava

>määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät

>lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.

>Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä.

>Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi

>neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan

>sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata

>läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

>Ihan kuin elämä!

>

>Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit

>olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se

>siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari,

>mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia

>nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

>Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain

>lauantaiaamuna.Ymmärrättekö te??

>Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.

>

>Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/hyvin!

>He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-

>luvulla!

>

>Perkele!