Oon tänään imureerannut, pessyt pyykkiä ja muutenkin ollut ahkera.
Muffa kävi Alexia moikkaamassa mikä on tosi kiva koska mun isä ei ole koskaan meillä vielä käynyt (mä käyn aina sen luona pojan kanssa) ja asuttu tässä kohta 2 vuotta. (Isäni on halvaantunut viinan juonnin takia kahdesti, eikä ole aina ihan kaikki muumit laaksossa.)
Alex söi tänään taas vispipuuroa joka uppoaa tosi hyvin. Taitaa tykätä kun kylmänä pistää menemään.
Mulla on aika hyvä fiilis muihin päiviin verrattuna, tarttis tehä vaan joka päivä jotain ni oma pääkoppa ei hajois. Tuntuu että niin on alkanut jo uhkaavasti käymään.
Toinen mikä mietityttää on ystävät. Onhan mulla niitä mutta useammasta on alkanut tulemaan näkymätön. Oonkohan ite aiheuttanut tän sillä ettei mua enää huvita poistua kotoa?
Tarvinee varmaan alkaa selamaan kuukkelista tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Onko kellään kokemuksia tästä? Alan jo pikkuhiljaa huolestua itteni ja pojan puolesta.