Ajelin pärrällä Lahteen. Sieltä siskon ja P:n kanssa autolla Mikkeliin. Jatkoin autolla vanhempien luokse Naaralle.
Oli niin valoisa, rauhallinen, lämmin ja hieno ilta, että päätin käydä meloskelemassa keskiyön melonnat tuossa kotijärvessä. Uskomattoman rauhallista ja hiljaista ja tyyntä oli. Pieni vaimea liikenteen ääni erottui hetkittäin Jyväskylän tieltä, mutta pääosin ei kuulunut kuin melan liplatus veden pinnassa, sekä luonnon omat äänet, lintuineen ja hyönteisineen. En muistanutkaan miten kaunis paikka on tuo kapeikko, pieni joen pätkä tuolla järven päässä. Siitä on todellakin.. en edes muista montako vuotta siitä on, kun olen sielläkin viimeksi käynyt.. Nuoruusmuistoja jälleen tulee mieleen. Useimmiten siitä on menty veneellä, jollain yöllisellä kalareissulla aikanaan, kun oli vielä vanha Vilihulan-gängi koolla. Voi niitäkin aikoja.. niistä voisi kirjoittaa vaikka romaanin niistä seikkailuista, mutta jätetään toiseen kertaan. Nykyjään onkin vanha porukka hajoillut ympäri suomea, ehkä eteläpainotteisesti kuitenkin. On pitänyt järjestää miittinki, itseasiassa jo viime kesänä.. Nyt voisi ollakin aika alkaa suunnittelemaan, sain siis virikkeen tuolla kauhoessani.. Jotenkin murheet taas syrjäytyi jonnekin kauas, kun pääsi arjesta luonnon rauhaan, aivan itsekseen. Tuli jokin kaipuu, jotain tarvitsee saada tähän elämään