IRC-Galleria

Taas iltapäivällä hiipi jostain kulman takaa kauhea angsti.. Eilinen meni vielä hienosti ja olin täynnä energiaa..mutta.. Ainakun on jossain matkalla ja on hauskaa, tulee jotenkin haikea olo kun palaa takaisin pää täynnä muistoja ja hetkiä tuolta ajalta. Elän tunteella, nyt tuo tunne kääntyy itseäni vastaan.

Nyt etsin yhtä lappua jossa on tärkeää informatiota ja löydän vanhoja kortteja sekä tietokoneella kirjoitetun, tulostetun lapun joka on kirjoitettu minulle joskus ehkä 2002. Nuo ovat muistoja vanhasta elämästäni, eivätkä ainakaan paremmaksi oloani tee. En voi uskoa että se olen minä josta tuossa kirjoitetaan, olenko todella noin välinpitämätön, ajattelematon ja paska ihminen. Olenko se sittenkin minä, joka kaiken loppujen lopuksi on aiheuttanut ja alulle pannut. En tiedä mitä ajatella.. Meni kuitenkin joku vuosi tuosta ennenkuin kaikki räjähti käsiin. Oli pakko vetää rauhoittava, ei tule taas mistään mitään. Kiva, uudenlainen täysin erilainen joulu lähestyy, ehkä se onkin kovempi pala kuin olen itselleni uskotellut. Joka tapauksessa te muut ette sitä näe minusta, ja hyvä niin

Kotona.. Takki ja lompakko tyhjänä; pää, maksa ja joka paikka ja lihas kipeänä (älä usko kaikkea mitä luet). No suunnilleen yhtenä kappaleena kuitenkin..

Ja jatkuu.. Joku saattaa huomata, että siirtymistaipaleella ei ole hirveästi tekemistä. Mutta voi sitten vaikka räplätä puhelinta jos ei muuta keksi

Niin se kotimatka alkoi..

Taas..olihan se lähdettävä.. vaikkakaan ei aivan aamusta. Eilen oli kaikkiaan omituinen ilta. Kävin sukuloimassa illan suussa. Hassua, tiesin sukulaisten muuttaneen tänne vuosi sitten, mutta yllätys oli, että he asuvat kivenheiton (tai Seppo Rädyn kivenheiton..) tästä mun kämpiltä. Ei tarvinnut autoa tuohon kyläreissuun. Illalla sitten naapurihuoneiston kamujen kanssa rinneravintolaan. Elämäni ensi kerran tuli mentyä laulamaan karaokea, tosin pakotettuna ja aseella uhaten.. Onneksi kukaan ei tunne meitä täällä. Siitä kaikki sitten lähti, menimme Sotkamoon, mutta yöllä löysimme itsemme Kajaanista. Tänä aamuna heräsin kuitenkin omasta kämpästä, joten onnellisesti ja onnistuneesti palasimme aamun tunteina takaisin. Tänään otetaan rauhallisesti.. taas.

Joo-o, Näinhän se tummuu sano savolainen..

Tänään sentään rinteessä.. Todistetusti (muokkaamaton kuva)

Eilen jonkinmoinen darra ja univelan aiheuttama väsymys, ei kyennut aamiaiselle saati rinteeseen. Vaikka viimeyönä tuli testattua Katinkullan yöelämä, on nyt vahva tunne että kuitenkin kohta löydän itseni mäestä..

Pohjoisessa lautailemassa. 8 tuntia tehtiin matkaa, n. tunti sitten saavuttiin, perjantain puolella siis.. Kamppeet levälleen ja radalle katsomaan paikallinen meno..

Kohtalokas risteys..