IRC-Galleria

Meil oli niin tiivis jengi ja helvetin hauskaa, etten ajatellut miksi mua välillä ahdistuttaa.
Se selvis myöhemmin, kun aloin vielä huomaan että tosifrenditkin, ne oli vaan kuvitelmaa.

Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.

Mä olin se, joka sai sut silloin uskomaan meihin, arkipäivän ihmeisiin ja mun tunteisiin. Sä olit se ihminen, joka minut silloin jätti, petti, käytti ja nyt lopulta selätti. Mä en ois pystynyt rakastamaan sua tämän enempää, ja ehkä se oli syy miksi sä lähdit menemään. En varmaan ikinä pysty rakastumaan muihin, kipu lähtee sydämestä, kulkee ytimiin, luihin. Kuka oiskaan uskonut, et tää suhde on ansa. Olisin tehnyt sun vuoksi mitä tahansa, tekemällä parhaansa ei voi aina onnistuu, sitä vaan lannistuu. Tää on,

Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.

Miksi ihmiset pettää... Miksi olla kenenkään kanssa jos sitten kuitenkin pettää. Ymmärrän kyllä toisaalta mutta en välttämättä hyväksy. Kuullostaa joltain jeesustelulta mutta voin vannoa ja vakuuttaa etten ole eläissäni pettänyt ainuttakaan naistani. Sitten jos petän ensi kerran, ehkä sitten hyväksyn sen asian paremmin (olisi kai pakko koska eihän sitä itse koskaan ole väärässä), kukapa tietää. Mutta kun en aio edelleenkään sitä tehdä. Olen omituinen ja outo, tiedän sen. Monessakin asiassa, tämä lienee yksi niistä. Ei se tee minusta parempaa tai huonompaa, vain friikin. Mutta se on minun tapani toimia, muut tehköön miten haluavat.

Välillä kyllä tuntuu ettei millään ole mitään väliä, että voi laittaa täysin ranttaliksi. Kun esim joku kuolee tai sairastuu vakavasti. Loppuviikolla kuulin erittäin hyvän tuttuni olevan kuolemansairas. Se tästä kaikesta vielä puuttuikin.. Kohta aivan oikeasti hajoaa polla. Jälleen, taas ja kerran pysähtyy miettimään että mikä järki tässä kaikessa on. Pitää kai elää täysillä joka päivä, ei tiedä tuleeko huomista. Jos pettäjät perustavat toimintansa tähän ajatusmaailmaan, ehkäpä alan tajuta pointin ja liityn heihin.

No mutta, koko tämä viikonloppu ollut eläimellistä menoa... kissa & koiravahtina tutun luona tuolla jossain. Iso talo käytössä ja asustettavana. Eläimillä on todellakin luonne ja tahto ja ne ymmärtävät yllättävän paljon asioita, ovat fiksumpia kuin mitä me edes tiedämme. Nämä veijarit tiesivät selkeästi mitä tekivät kun yrittivät ottaa luulot pois 'babysitteriltä' (ja ehkä protestoivat isäntäväen poissaoloa). Tuli mieleen yläasteajat kun sijaisopettajilta otettiin aina eka tunnilla luulot pois. Joskus joku hento nuori opettajaopiskelija lähti alta kymmenen minuutin itkien pois luokasta tuoden rehtorin mukanaan. No voi noita aikoja, millainen nynny sitä onkaan kasvanut ajoista noista. No joka tapauksessa eka 'källi' oli revitty ja huolellisesti ympäri keittiötä ja olkkaria levitelty roskapussi. Toinen jäynä oli virtsa keskelle lattiaa, vaikka hetkeä aiemmin oltiin käyty pihalla. Oli kuin suoraan klisheisestä amerikkalaiselokuvasta, että pystyi melkein ennakoimaan mitä milloinkin tulee, muttei etukäteen voinut asialle mitään. Hermo ei ihme kyllä mennyt missään vaiheessa vaikka esim perjantaina oli pitkä päivä, ei kahvia ja päätäkin särki. Välillä kyllä ajatteli että ei voi olla totta, eikä varsin sattumaa, jopa huvitti. Lauantaiaamu alkoikin mukavasti kissan tullessa herättämään ja hyppelemään päälleni. Idylli särkyi suht nopeasti kun kävelin olohuoneeseen.. eikösvain tämä mirri ollut pudottanut kukkaruukun lattialle, järsinyt kasvit ja levitellyt mullat ympäri taloa. Koska tämä pieni ystäväiseni on aika pitkäkarvaista sorttia oli multaa kulkeutunut myös sänkyyni puhumattakaan kirjahyllystä, sohvasta ym. kohteista. Kun siivosin sotkua sekä kissa että koira tarjosivat ahkerasti apuaan levittämällä multaa aina kun selän käänsi (dogin tosin sain voitettua puolelleni ja pitämään kissan kauempana kun lakaisin sotkua). Tämän jälkeen ei ihmeempiä enää tapahtunut ja molemmat olivat koko kiltisti. Hyvin nuo molemmat tuntuivat ymmärtävän mitä niille puhui ja loppujen lopuksi sain ne tottelemaan ja tekemään asioita. Todella fiksuja nämä uudet karvaiset ystäväni olivat. Oli kaikenkaikkiaan mukava ja opettavainen viikonloppu.

Ainiin joo..
Bänditreenit piiiiiiiitkästä aikaa, eli paljon mahtunut on tähänkin sunnuntaihin..

Missä olitte kaikki kun olisin tarvinnut teitä..? Eilen oli hauskempaa kuin pitkästä aikaa, tänään olin yksinäisempi kuin aikoihin

The words I write can only hurt you, sorry for the rain.
Thank you, my only one, you gave me this pain...I leave you gently on the floor,
take one step towards the door.
Where's the letter never written, good night now...
-SA-

Pitkästä aikaa, todella pitkästä aikaa. Tunnen päässeeni piinasta, mennyt eteenpäin, pudottanut painon harteilta, voittanut pelkoni.

Joskus tahtoisin kadota. Muuttua näkymättömäksi. Yleensä minusta tuntuu että olen, kukaan ei huomaisi jos lakkaisin olemasta. Joillekin olen kuitenkin olemassa, joistain asioista sen vain huomaa, välillä saan siitä muistutuksen. En kuitenkaan ole tuon huomion arvoinen, en osaa arvostaa sitä, olen vahingoksi kaikille. Kaikki mihin kosken, särkyy. Tätä olen pelännyt, ja sen osa on ilmeisesti minusta vaistonnut. Johtuuko se siitä että olen itse sirpaleina. En mielestäni ole, mutta jotkut asiat muistuttavat haavoista jotka sain. Täytyisi iloita että on hengissä, sydänsurut eivät konkreettisesti tapa. Jotkut sanovat, mikä ei tapa se vahvistaa. Miksi se vie niin kauan aikaa. Niin kauan kuin se vie, osaan vain loukata lähimmäisiäni. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että he joiden mielen olen pahoittanut näkisivät silmilläni, tuntisivat tunteillani. Se saattaisi auttaa heitä ymmärtämään edes vähän. Tajusin tänään(eilen), kun minulle sanottiin että on muillekin käynyt näin, että onko tämä vain omaa itsekkyyttäni. Se veti minut aivan sanattomaksi, sitäkö tämä onkin. Sitten muistin, että kuka minä oikeastaan olen. En ole sellainen kuin muut, teen asiat aivan eri tavalla, ajattelen asioista aivan erilailla. Ihmisiä täynnä olevassa huoneessa tuntuu kuin olisin silti yksin. Ymmärrän yleensä muita todella hyvin, mutten itseäni (eivätkä myös muutkaan). Hyvin usein tulen väärinymmärretyksi. En halua tietoiseti kellekkään pahaa, en loukata, niin vain tapahtuu. Tajuan sen, tajuan sen aivan liian myöhään. Pyydän anteeksi

p.s.. Kaiken tämän jälkeen en tiedä muutakun etten tällainen ole aina ollut. Olen muuttunut.. osittain, joku toivottavasti joskus löytää sen oikean minuuden minusta.. siihen on vain luotettava


Lasken kehon vuoteelle, Kauniit kuvat vierelle,
Missä on loput minusta, Vain haalistuneet kuvat jäljellä,
Lasken kuvat, Kauniit vierelle,
Kerään kaikki, Missä on tärkein,
Lasken irronneet palaset, Kerään yhden kerrallaan,
Kiinnitän kaikki paikoilleen, Ja tiedän.. tärkein puuttuu
-sara-

If you look in my heart you'd see it
I'm trying to be something better
If you look in my heart you'd feel it
I've got to keep moving on
If you look in my heart you'd know it
I'm just trying to make my world better
If you look in my heart you'd see it
I got to do it alone

Aivan Sekaisin.. Excuse Me While I Kill Myself --sentenced-- (aivan humalassa siis)

Lauantai-ilta meni paria kelloa tuunatessa (pimp my watch) hienot tulee, kaikilla herkuilla.. Oli samalla pientä härdelliä messengerissä (olikin ennätysmäärä onlinessa). Kelseylle yritin selvittää pe-illan tapahtumia, toivottavasti ymmärsi..edes jotain. Siinä sovittiin että vierailu Suomeen olisi toteutettava, aikataulu vain vielä auki.. Mese kaatuili jatkuvasti, muilla tuntui olevan samaa ongelmaa.

Tarkoitus oli käydä vielä ratsaamassa paikallisen yökerhon meno vaikka kello oli yllättäen taas livahtanut pikkutunneille. Hörpin brandykahvia ja pari lumumbaa (kermavaahtoa ei tietty ollut) ja poistuin radalle. Ravintolailta sai odottamattoman käänteen valomerkin jälkeen. Taas tapahtui ihmeitä, tapasin todella ihastuttavan tyttösen. Kotimatkamme oli samalla suunnalla, joten menimme samaa matkaa. Oli todella mukava tavata joku noin noin mukava, kaikinpuolin loisto-ihminen. Keskusteltavaa ja juttua riitti, yö kääntyi jo aamuksi kun ei malttanut lopettaa. Niin siinä kävi että kotiin raahauduin reissultani sitten su-iltapäivällä neljän maissa. Vielä on maailmassa fiksuja, aitoja, hauskoja ja seurallisia naisia, Loistavaa huomata että on vielä toivoa! Sen verran vaikutuksen tämä neito minuun teki, että nukuttuani pienet iltapäiväpäikkärit oli pakko tavata hänet uudestaan..

Eilen olin Helsingissä, Itäkeskuksessa tapaamassa tuttuja eräässä liikkeessä. Kävin shoppailemassa ja tappamassa aikaa. Ohimennen näin myös presidenttimme Tarja Halosen. Kun tuttuni pääsi töistä kävimme istumassa iltaa ja parantamassa maailmaa.

Keskustassa tapahtui sitten jotain odottamatonta, jotain mikä taas kerran muistutti miten hyvin asiat minullakin oikeastaan on. Mutta aikoihin ei minulla ole ollut noin kivaa.. kiitos tuntemattomalle henkilölle... Kirjoitan koko stoorin kunhan on aikaa ja vain jaksan, siinä riittää sulateltavaa vähäksi aikaa

Tänään olin aivan rikki eilisen salin ja unettoman yön jäljiltä. Piti nukkua päikkärit mutta en malttanut kun ajattelin katsella Nightwishin DVD:tä sohvan pohjalta. Tuli todella omituinen olo.. johtuen väsymyksestä ja kaikesta.. välillä olin aivan unen rajamailla. Tuo dokumentti herätti nyt valtavia tunnepurkauksia. Jotenkin tuo stoori on iloinen ja täynnä hauskanpitoa, mutta toisaalta kuitenkin todella surullinen ja tunteita herättävä. Jo alkujohdatus musiikkeineen nostatti kylmät väreet. Lauluntekijä Tuomas on aivan omaa luokkaansa, ja jotenkin todella mystinen.. aivan uskomaton. Jotenkin sen kaiken suosion keskellä hän on kuitenkin jalat maassa oleva, omassa rauhassaan viihtyvä symppis kaveri. Kuunnellessani haastattelua eteenpäin, huomaan paljon samoja piirteitä itsessäni.. paitsi että en ole lahjakas, en osaa säveltää hienoja biisejä, en tehdä koskettavia tekstejä, eli se siitä.. no on minulla pitkät hiukset (ainakin vielä). Ainakin haluaisin samoja asioita, on niin paljon sanottavaa, on ihmisiä joita pitäisi kiittää, ihmisiä joilta pyytää anteeksi ja ihmisiä joille pitäisi sanoa että sinä olet Todella P...ska ihminen. Se on vain niin vaikeaa. Olisi Tuomaksen tavoin helpompi tehdä se tekstien ja biisien muodossa..sillä olen itse myös liian raukka tai hienotunteinen tai jotain, mutta ehkä jonain päivänä. Jotenkin jäin miettimään tuota kohtaa jossa Tuomas avautuu siitä, miten Nightwish ensimmäisen kerran hajosi 2001. Tilanteet vain johtivat toiseen ja asiat kasaantui. Seurauksena Nightwish loppui.. ainakin joksikin aikaa. Jotenkin huomasin että itsellä on samanlainen tilanne tavallaan, mutta vaan eri elämänalueella. Olenko valmis heittämään hukkaan oman viisivuotisen taipaleeni, niin pitkän jopa pidemmänkin ajanjakson elämästäni.. jotenkin kun antaa ajan kulua alkaa ajattelemaan asioita eri perspektiivistä ja näkee paremmin kokonaisuuden. Tuomas iloitsi että ei heittänyt omaa uurastustaan hukkaan. Hyvä niin, sillä paljon hyvää musiikkia ja keikkoja ehti tuon jälkeen tulla, toinen mahdollisuus pitäisi aina olla. Mutta loppujen lopuksi kuitenkin, vaikka Nightwish selvisi tuosta vaikeasta ajasta, vielä pahempaa oli tulossa.. Tuli vielä pahempi kriisi 2005, niin paha että se loukkasi, vahingoitti, suututti ja satutti montaa osapuolta... ja jätti arvet moneen ihmiseen, loppuelämäksi. Se laittaa ajattelemaan

Pitäisi keksiä lisää suomalaisia bändejä. Suomi on tehnyt uskomattoman nousun kansainvälisilläkin markkinoilla ja kokoajan tulee enemmän ja enemmän hyviä bändejä (jotka eivät välttämättä ole niin tunnettuja). Aion lähettää sukulaistytöille Kanadaan suomimusiikkia. Negative on siellä tuntematon ja tuntuivat kovasti tykkäävän, myöskin Bodom teki vaikutuksen..