"..Pienen alkukankeuden jälkeen väsymyksen keskellä pystyi olemaan täysin oma itsensä, rentoutumaan ja oli vain jotenkin hyvä olla.." Jos lukisin enemmän (laitoin enemmän jottei näyttäisi etten oikeastaan lue), voisin ajatella ett' jossain kohtaa jossain kirjassa voisi olla tuollainen ote hetkestä kun oikeasti nauttii olostaan ja keskustelusta. Hieno juttuhetki, jota ei pysty sanoin kuvaamaan.. erilainen, ei tarvitse aina olla sitä samaa pintaliito sambavambaa, voi joskus pureutua suoraan asioiden ytimeen ja elämän perusasioihin ja arvoihin, vaikket toista hyvin tuntisikaan. Silti on vahva tunne että joihinkin luottaa heti, toisiin ei välttämättä koskaan. Arvostakaa lähimmäisiänne, ystäviänne, toisianne ja myös itseänne!! (itse en niin kovin usein muista niin tehdä) Yksin pärjää, mutta joskus voi/ kannattaa pyytää myös apua. Ystävät on niitä jotka silloin auttavat, sekä pienissä että isoissa asioissa.. Ystävien kanssa voi puhua aiheesta kuin aiheesta ja nauraa ja heittää huulta ilman että tarvii varoa sanojaan (kai yritän sanoa että jos omaa ystävän, kannattaa pitää kiinni, joillain niitä ei välttämättä ole). Nuorempia ja heidän kokemuksiaan ei pidä vähätellä. Vanhemmilla olisi paljon opittavaa joidenkin nuorempien immeisten asenteista, ajatuksista ja elämänilosta ja myönteisyydestä!! Puhuminen on oikeasti vapauttavaa ja tärkeää, kaikille ja kaikkialla, pitäisi puhua enemmän. Vähän sekavahkoa, aiheesta pomppivaa tekstiä, olen vain aika väsynyt tämänpäivän (eilisen) n. 300km mopoilun jälkeen. Koitan vain kirjata ajatuksia mitä on päällimmäisenä mielessä..
Joku muuten sanoi joskus, että jos palelee kun mopoilee, vie se paljon enemmän energiaa ja saattaa väsäyttää kuskia enemmän kuin ihanne olosuhteissa. Tiedä häntä, mutta 300 on aika mitätön matka, ja tänään oli vähän vilu.
Taisi muuten olla serkkupoika, kun noin sanoi..
Väsäyttää.. Mikähän sana se sekin muka on..?!?
Kiitokset ja Hyvää Yötä