IRC-Galleria

Tänään kun lähdin aamulla töihin satoi, kas kummaa! Oikein kunnolla tuli vettä taivaalta alas ja oli melkoisen viileä. Kuuntelin rakkaan iPodini tukemana Rihannan biisiä Umbrella joka tuntui sopivan niin mainiosti säähän ja meininkiin! Sitä biisiä kuuntelin uudestaan ja uudestaan varmaan ainakin 10 kertaa koko matkan aikana tänne itikseen!

"Under my umbrella".
Kuuntelin biisiä kovalla volalla, ja mietin elämän pieniä hyviä hetkiä kunnes taas se suunnaton vitutus valtasi koko mieleni.

Biisissä laulettiin jotenkin että 'olen vannonut olevani ystäväsi aina, joten vaikka tilanne on mikä on annan sinun seistä sateenvarjoni alla nyt kun sataa enemmän kuin koskaan, sinulla on minut ja kaikki mitä ikinä tarvitset'.



Elämä on perseestä, vaikka taas toisinaan ihanaa. Tai eihän elämässä mitään vikaa ole, mutta elämämme ihmisissä toisinaan. Ihmiset ovat jotenkin niin, miten sen nyt sanoisi.. blaah.. Sitten taas toisinaan niin ihania että tekisi mieli vaan rutistaa ja kertoa että olette kaikki niin tärkeitä. Olisi niin mukavaa omata kaksi elämää, kun yksi kusee voisi hypätä toiseen ja päinvastoin.

Toinen elämäni olisi ehdottomasti ulkomailla, ihan uusien ihmisten ympäröimänä jossa voisin rakentaa aivan uuden identiteetin. Kunpa voisin teleportata itseni aina tuohon kuvitteelliseen maailmaan kun tämä maailma tuntuu tältä. Pian luokse Lontooseen täytyy lähteä viikoksikahdeksi, se olisi melkein täysin uusi piiri ja ainakin aivan uusi ympäristö. Vieläköhän tulisimme Pian kanssa toimeen niin hyvin kuin tulimme aikaisemmin? Muuta jo sinne sieltä ruotsista että pääsen luoksesi pakoon!:)

Onneksi toisaalta kotona on kaikki vallan ihanasti, rakkaat lapset on niin ihanaisia ja rakas mussukultani vasta ihana onkin!<3 Sotkunkin saan huomenna hoidettua, pyykit pestyä, tiskattua ja lattiat lakastua.

Pääsisipä sitä vkl mökille kissojen ja rakkaani kanssa hetkeksi pakenemaan yhteiseen kesämaailmaan<3