IRC-Galleria

♀♥ ♂ Koska näit tämän merkinnän, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.
ÄLÄ RIKO KETJUA! Ihastuksesi pyytää sinua ulos tai jotain muuta käy. Perjantai tulee olemaan elämäsi paras päivä ;) Kuitenkin, jos et kopioi tätä päiväkirjaasi 00:00 mennessä tänä iltana,
sinulla tulee olemaan huono onni rakkaudessa koko loppuelämäsi!

kopioi tämä
20 sekunnissa
päiväkirjaasi niin saat
huomenna jonkun ihanan
viestin joka muuttaa elämäsi.

Rullaa alas
Luota minuun, tämä auttaa sinua.

• Joka ilta joku ajattelee sinua ennen
kuin käy nukkumaan,

• Ainakin viisitoista ihmistä maailmassa
rakastaa sinua.

• Ainoa syy siihen, miksi kukaan ikinä vihaisi
sinua on se, että he haluaisivat olla kuin sinä.

• Maailmassa on ainakin kaksi ihmistä
jotka kuolisivat sinun vuoksesi.

• Jollekin olet koko maailma.

• Joku, jonka olemassa oloa et edes tiedä,
rakastaa sinua.

• Vaikka tekisit todella pahan virheen,
niin siitä seuraa aina jotakin hyvää.

• Kun sinusta tuntuu, että maailma on
kääntänyt sinulle selkänsä niin katso eteenpäin.

• Muista aina tervehdykset, jotka saat.

• Unohda töykeät huomautukset.

• Joten jos olet rakastava ystävä
lisää tämä päiväkirjaasi heti, kun olet lukenut tämän.

• Tänään
keskiyöllä rakkautesi huomaa pitävänsä sinusta.

• Jotakin hyvää tapahtuu sinulle huomenna
klo 12 ja klo 16 välisenä aikana, se voi olla mitä tahansa.
Ole siis valmis elämäsi suurimpaan yllätykseen

mä ittuin
hiekkalaatikolla, mun
valpaat oli ihan
hiekkatet. mä annoin tulle
palan muttaa lakua ja
kuitkatin tun kolvaan: tä
oot mun kaveli. ja titten
minä hellätti tuutelin
tinua, tinä pelkele pulit
minua. minä hellätti
lakattin tinua, tinä
pelkele petit minua.

lisää tämä päiväkirjaasi 60sekunnin aikana niin sinun
ei käy niinkuin kertomuksen henkilölle

n_n

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

1. Peitä suu kädelläsi.
2. Toivo jotain.
3. Laita kätesi nyrkkiin.
4. Pidä kättä sydämmelläsi 5 sekuntia.
5. Kopioi tämä päiväkirjaasi.
6. Niin huomisesta tulee olemaan paras päiväsi !

Älä sano vihaavasi, jos oikeasti rakastat.
Älä sano olevasi ystävä, jos et ole tosissasi.
Älä sano "ihan sama" jos asialla on sinulle jotakin merkitystä.
Älä lupaa, jos et pysty pitämään.
Älä sano rakastavasi, jos et sitä tarkoita.
Älä puhu, jos et tarkoita sanomaasi.
Älä huuda, jos et tarkoita mitään pahaa.
Älä valehtele, jos voit kertoa totuuden
Älä unohda vaikka sinuun sattuisi.
Älä katso vain asioiden huonoja puolia, kun ne hyvät on parempia.
Älä vihaa, jos voit rakastaa.
Älä unohda, jos voit muistaa.
Älä satuta, jos et tarkoita pahaa.
Älä sano "ehkä" kun tarkoitat ei.

> ajattele jotai ihanaa ihmistä jota et saa mielestäsi pois.
> ajattele jos hän tulisi luoksesi nyt, miltä se tuntuisi?
> eikös se olisikin ihanaa?
> mutta kuvittele, että jos häntä ei olisi, tai jos hän lähtisi pois kokonaan tästä maailmasta.
> miltä se tuntuisi?
> et varmaan halua tuntea sitä tunnetta, joten kopioi tämä päiväkirjaasi 1min sisällä niin sinulle
kaikista rakkain ihminen ei tule KOSKAAN häipymään elämästäsi, mutta jos et kopioi tätä, se kaikista rakkain, ihanin ja tärkein ihminen unohtaa sinut ja et tule tapaamaan häntä enää koskaan