Työnnän pääni puunkoloon, huudan voimien takaa
Huuto itkua, itkussa naurua
Tunnen kehoni liikkeet, mielen muurit ja toimen rajat
Taipuu tahtoni lihani vaatteisiin
Elän ihmisiksi, ihmettelen eläimenä
Suurin kysymys lienee edelleen miksi
Kadotkoon taito, taito kysyä tekojen hintaa
Tahdon vain olla ja hengittää
Annan sanan kadota huulilta
lain hävitä paperilta
en käänny taakse katsomaan
Riistän pedolta avaimet
Kaadan valtaistuimet
Suistan mieleni viholliset
Mitä sillä voitan, mitä sillä saan
Jos kättelyn laistan, nuuhkin sen sijaan
Unohdan aivot, keskityn sydämeen
Tunnen järkeni kyllä
Vaan poissaolollaan vaisto itseään tykö tekee
Siispä saa tietoni taidoille sijaa antaa