Viikonloppu ja koeviikko takana! Keskiviikkona oltiin Janin ja äiten ja isin ja Julian kanssa syömässä Manhattanilla. Perjantaina Kabassa Ennin ja Janin ja Janin isin kanssa ja LAUANTAINA HIMOKSELLA!!<5 Muuten ei olekkaan mitään tapahtunut. Ensi lauantaina BB pikkujoulut.
Ja niin, JMT, Eve ja Reilukerho perui mikä tarkoitti sitä, että Chamillionaire tuurasi.
Oli mahtavinta, vaikka missasin pari Sauruksen biisiä. ELA ja Iso H huudatti viimeisenä
niin paljon että ääni lähti. Hotelli oli kymppi!
Hän kiittää (:
Mulla on tunteita, mulla on oma mieli ja itsestäni päätösvalta. Mulle ei tulla sanomaan mitä pitäisi tehdä ja millon, mä teen kun mulle sopii. Mä en tarvitse loista kii mun hihaan, mä en tarvitse perään huutajaa. En mä myöskään tartte ketään työntään mua eteen päin. En ole valittajan tarpeessa. Ei kiitos, ei ole mun juttu huolehtia jonkun menoista. Ei oo mun tehtävä vahtia ketään. Mä en halua mulle pompottajaa, voin kulkea ihan suoraan omaa tietäni. Mä en halua kahleita mun nilkkaa ja olla riippuvainen jostain. Mä en suostu oleen aina se toinen vaihtoehto. Mä en anna mun arvojen ja toiveiden jäädä kakkoseksi. Mulla ei ole syytä olla tilivelvollinen. Eikä mun tarvitse välittää mistään.
Koska mä en rakasta ketää koskaa enää et kiitti siitä.
Oujee, oujee, oujee, (plus tanssi/tuuletus muuvit.) kohta pääsee Åree!! Viikko ja si jännittää koko reissun heha :D Voin kertoo, ottaa meinaan sen verran kyl nuppiin ko Joonas ei pääse lähtemään että jos mäkään jostain syystä en pääsis lähteen, ei haittaisi. (: mmh, tartten monottimet. Oon aivan hullun rakastunut. Mielettömästi suorastaan. Nam. Tuon Murulle nallekarkkeja laivalta ja ison märän ikävä pusun ko tullaan!! Nyt vkl voisi tehdä jotain spesiaalia kaksin. Korvata se eika minkä oisin saanu olla Åressa sen kanssa. Mmmnam!
No hitto. Sattuu kaikki päällekkäin.. Korvatuhellis, pusutauti ja kaikki kakka vaan tulee niskaan. Juttelin tossa pitkän tovin äidin kanssa ja helpotti kyllä oloa! Tulee rankin viikonloppu ikinä. Sitä pahaa oloa ei voi edes tajuta miten paha se oikeasti on. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Kaikki mitä on tullu tehtyä kaduttaa. Alotan uudestaan, ja tahdon olla parempi kuin ennen. Kun vain koko ajan itkettää eikä mistään mitään tiedä, on ihminen silloin hyvin hukassa. Jotenkin oon saanut sellasen taidon että osaan paisuttaa asioita liikaa. Niin paljon että satutan vain itseäni. Ei mitään tietoa miten pääsen tästä eteenpäin.. Tuntuu että oon jymähtänyt paikoilleni enkä mihinkään suuntaan pääse. Odotan vain, ja silloin ei voi tehdä mitään.. Kun ei tiedä pitäisikö unohtaa vai taistella kaikin tavoin että pääsisi määränpäähänsä. Tahdon hymyillä jälleen..