En varmasti. En todellakaan enää ikinä ihastu. HYI! Joko oon niin sokee etten oo oppinu lukeen ihmisiä tai sit mulle ei voida sanoa asioita suoraan. No en oo yllättyny. Luulin että yks ihminen voi olla mulle aina rehellinen. -Vitut. Kaikki yhtä kusipäisiä. Mun siis yksinkertaisesti täytyy rutistaa tästä ihmisestä se tieto pihalle mitä se sitten musta haluaa vai haluaako mitään. Mutta voi olla vaikeeta!? Pitäs olla kaatokännissä että edes viittis soittaa. Ja viestestä saa vaan olematonta tietoo. Tekisi nytten sitten asian selväksi, että saisi tämänkin pois päiväjärjestyksestä. Ihan kun sitä paskaa ei ois ollu jo riittävästi tälle vuodelle. Voiko enempää vanne kiristää nuppia. En niin taas tie yhtään mistään mitään ja joko luulen taas omiania miljoonassa asiassa tai sit mua vedätetään pahemman kerran. Se on koko ajan mun mielessä, enkä saa sitä pois sieltä. Hiton kihertelyt. En kyllä usko siihenkään että jos sitä kiinnostaa se kyllä soittaa. Vois vaan sanoa miten asia on. Ei vaan tie mitä pitäs tehä ja kummasta narusta vetää. Toisessa itseni taas vaan satutan ja toises saattais käydä hyvinkin. Yarr.