Muistin juuri mitä hienoimman tapahtuman mitä minulle sattui Helsingissä kun olin odottamassa Aleksanterinkadun raitsikkastopilla ratikkaa. Siellä tien toisellapuolen hengaili aika paljon jotai japsituristeja ja huomasin että yhdellä vanhemmalla hemmolla oli kädessään videokamera. Ne siinä hymy perseessä kuvailivat vähän kaupunkia kunnes se vanhempi hemmo huomasi minut. Istuin siinä pysäkillä ihan ypöyksin, niin surkeana (ainaki yritin näyttää surkeata naamaa) ja seurailin niitten tyyppien touhuja kunnes se hemmo käänsi sen kameransa suoraan minuun. Tulipa aika hieno fiilis siinä kun joku japsikääkkä kuvaa minua noin puolen minuutin ajan videokamerallaan! Sitte se vaan hymyili siinä ja käveli pois. Ja meikän naamalla oli varmaan jos jonkinmoinen WTF?!?!??!-ilme. Mutta mikäs siinä, nyt saavat rakkaat japanilaiset ystäväisemme ihailla minua kotipuolessa televissiooniensa ääreltä. MAHTIA.