IRC-Galleria

On sattunut ja tapahtunut. Paljon. Melkeinpä merkittävin asia on tänään (tai no tuli se jo aiemmin, mutta tänää tuli ihan se AHAA) se että vihdoin tiedän mitä minä haluan tulevaisuudessa tehdä. Kauan tuskailin tämän asian kanssa, mutta sehän ratkesi varsin kivuttomasti. Vähän niinkuin ysiluokalla ollessani olin menossa amikseen ja vieläpä stylistiksi (joo, oikeesti) kunnes päähäni tulikin että "hei, mä taidan mennä sittenki lukioon!". Tämä päätös tuli siis ihan viime tipassa. Ja hyvä että tulikin. Olen aika mielissäni siitä päätöksestä kun amis ois ollu niiiiiiiin väärä mesta. Sitte oon tuskaillut että miten vitussa tässä selviää jostain kirjotuksista? Mutta huomasin miten paljon minuun oikeasti uskotaan ja aloin uskoa onnistumiseeni jopa itsekin että no mikäs siinä, kyllä minäkin sen lakin saan keväällä.

Muistin juuri mitä hienoimman tapahtuman mitä minulle sattui Helsingissä kun olin odottamassa Aleksanterinkadun raitsikkastopilla ratikkaa. Siellä tien toisellapuolen hengaili aika paljon jotai japsituristeja ja huomasin että yhdellä vanhemmalla hemmolla oli kädessään videokamera. Ne siinä hymy perseessä kuvailivat vähän kaupunkia kunnes se vanhempi hemmo huomasi minut. Istuin siinä pysäkillä ihan ypöyksin, niin surkeana (ainaki yritin näyttää surkeata naamaa) ja seurailin niitten tyyppien touhuja kunnes se hemmo käänsi sen kameransa suoraan minuun. Tulipa aika hieno fiilis siinä kun joku japsikääkkä kuvaa minua noin puolen minuutin ajan videokamerallaan! Sitte se vaan hymyili siinä ja käveli pois. Ja meikän naamalla oli varmaan jos jonkinmoinen WTF?!?!??!-ilme. Mutta mikäs siinä, nyt saavat rakkaat japanilaiset ystäväisemme ihailla minua kotipuolessa televissiooniensa ääreltä. MAHTIA.

Provinssissa sain huomata kuinka kanadalainen punkrockjokupilipalijeejeepumppu Billy Talent aiheutti minussa tahdosta riippumatonta hyppelehdintää. Pienimuotoista kiljuntaa esiintyi aluksi, mutta se loppui hyvin nopeaan, koska sellainen yltiöpäinen huutaminen ja käsien vispaus ei ole tyyliäni. Enemmän minua oli vain liiskaantua ihmismassaan sen kummempia ääniä päästämättä sekä ihailla ko. bändiä, jota saavuin venailemaan 1½h aiemmin (niinpä). Olin suoraan sanottuna aivan ihastuksissani nähdessäni Billy Talentin ja kauhukseni huomasin kuinka silmäni pääsivät tästä onnellisuuden tunteesta hieman kostumaan.
MUTTA KUITENKIN!
Vaikka olin edeltävän kuukauden odottanut näkeväni Billy Talentin, veti Justice selkeästi koko Provinssin parhaimman setin! (ehkäpä myös paras keikka minkä olen koko elämäni aikana nähnyt) Se jos mikä oli tajunnanräjäyttävä kokemus.
Provinssin aikana en kuitenkaan tunnustanut vaattein fanittavani mitään bändiä, ainoastaan päälläni saattoi nähdä espanjan pelipaidan, mutta ollaanpa siitä nyt hiljaa. (Tosiaan Lento Pub och fotbollenin EM-kinkerit olivat aika JEAJEA) Mitäpäs sitä muuta avautumaan... Tai no joo, siirrynpä Serj Tankianiin.
Tankianin keikalla oli ehkä hurjin meno pörpöristä, tai ainakin hulluin minne itseni eksytin. Osumia tuli naamaan ja varmaan tuli annettua siinä rytinässä hieman takaisinkin päin (pahoittelut). Vaikkei humalaa viikonlopun aikana sen kummemmin näkynyt, oli Tankianin keekalla miltei mahdotonta pysyä pystyssä. Lukuisia horjahtamisia oli, mutta kuitenkin pystyssä pysyttiin kun oli ympärillä mukavia randomäijiä pitämässä kiinni (pitivät ihan pyytämättä kiinni :'D) Hengenahdistustakin siinä kaikessa väenpaljoudessa ja kuumuudessa ilmeni ja ne miltei epätoivoiset yritykset saada raitista ilmaa oli ihan parasta ♥ Muistan kuinka nousin varpailleni, venytin kaulaa ja toivoin tuntevani edes pienoisen raikkaan tuulenvireen kasvoillani jotta jaksaisin painaa taas täysillä. Voitte kuitenkin uskoa, ettei siinä aboutrallaa 2m miesten ympäröimänä raitista ilmaa juuri saa :D. Vaikka pyörtyminen oli monesti lähellä ja Kaisa kateissa, ajattelin, että "minähän selviän keikan loppuun asti pyörtymättä" ja kuin ihmeenkaupalla selvisinkin.
Tankianin jälkeen (ja Kaisan löydettyäni) lähdimme juoksujalkaa kohti Rumba-telttaa diggailemaan seuraavaksi esiintyvää Pepe Deluxé:a. Samalla pystyin vielä kuuntelemaan n.15min YleX-Stagella soittelevan The Soundsin loppusoundeja. Asiaa on Provinssista paljon, mutta tuossa nyt jotain pientä. Tietenkin on pakko hehkuttaa Disco Ensemblen loistovetoa, sikälimikäli en Foo Fightersin takia sitä loppuun asti joutanut katselemaan (piti juosta pikapikaa päälavan edustalle varaamaan sopiva tuijotteluareena). Foo Fighters oli aika kova. JA MINÄ TIESIN, ETTÄ DAVE GROHL TULEE LAVALLE PURUKUMI SUUSSA. MÄ TIESIN SEN.

Lopuksi mainittakoon, tai oikeastaan on pakko mainita minua ja Kaisaa Oulu-Seinäjoki välisellä junamatkalla viihdyttänyt konduktööri, joka sai minut rysän päältä kiinni nautiskelemassa omia alkoholijuomia, mutta oli niin kiva, että antoi minun jatkaa tekemisiäni "tämän kerran". Se setä vielä sanoi että "saat nyt tämän kerran juoda ne, vaikkei tommosia täällä sais olla, minä tästä nyt kävelen ohi niinku en ois mitään nähny". (ja mikähän onkaan mukavempaa saapua junalla ihan uudelle ja oudolle paikkakunnalle kuin kännissä! Tosin siitä alkoholimäärästä en kovin kummoiseen humalatilaan päässyt) :DD NI! Ja vielä se ihana paikkakuntalainen nainen, joka kuljetti meidät autollaan festarialueelle kun emme sinne olisi omin avuin selvinneet. Se oli kiva nainen <3<33<3<33<3<3<3 toivottipa vielä hyvät festarit.


KUUKAUDEN KULUTTUA ONKIN SITTE VUOROSSA FLOW FESTIVAL. SIELLÄ NÄEMMÄ. HEIDO!

:D

Missä provinssiporukka? Ja joku fcuking noob tunki kameraan, kunnon vapaamatkustaja. Yrittää meikän siivellä julkisuuteen.

MISTÄ LÖYSINKÄÄN KUVAN!!!!!! AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHH NEGATIVEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE <1<2<3<4<7<5<598<96<4<46<7<68<6


!Huomatkaa tuo letZZZZ fuck tuolla!

Ni. Kokeilkaa kaikki.