IRC-Galleria

Nyt kun katsoo tuossa alla olevaa piirrostani, niin en yhtään ihmettele miksi en ole kuvisluokalla.

terveex te kaikki kotonanne nyhjöttävät surkimukset! Miltäs nyt tuntuu?? HAAHAA!

Jennin kokeilema ja suosittelema!

Käsi meinaa vähän märkiä. En tiiä selästä, vois varmaan tarkistaa joskus. Ois vaan kiva jos tuo turvotus laskisi hieman, pyh :(

SE ONKIN HIIRIMIES



mutta Jokeri nyt on ihana ♥

"Hei, mikä mun perseessä on?"

*hetken hiljaisuus ja kopelointia*

"KYNÄ!"

ASDASDASDASDASDLOLLOLLOLLOLOMGLOLKKE :'DDDDDD

On sattunut ja tapahtunut. Paljon. Melkeinpä merkittävin asia on tänään (tai no tuli se jo aiemmin, mutta tänää tuli ihan se AHAA) se että vihdoin tiedän mitä minä haluan tulevaisuudessa tehdä. Kauan tuskailin tämän asian kanssa, mutta sehän ratkesi varsin kivuttomasti. Vähän niinkuin ysiluokalla ollessani olin menossa amikseen ja vieläpä stylistiksi (joo, oikeesti) kunnes päähäni tulikin että "hei, mä taidan mennä sittenki lukioon!". Tämä päätös tuli siis ihan viime tipassa. Ja hyvä että tulikin. Olen aika mielissäni siitä päätöksestä kun amis ois ollu niiiiiiiin väärä mesta. Sitte oon tuskaillut että miten vitussa tässä selviää jostain kirjotuksista? Mutta huomasin miten paljon minuun oikeasti uskotaan ja aloin uskoa onnistumiseeni jopa itsekin että no mikäs siinä, kyllä minäkin sen lakin saan keväällä.

Muistin juuri mitä hienoimman tapahtuman mitä minulle sattui Helsingissä kun olin odottamassa Aleksanterinkadun raitsikkastopilla ratikkaa. Siellä tien toisellapuolen hengaili aika paljon jotai japsituristeja ja huomasin että yhdellä vanhemmalla hemmolla oli kädessään videokamera. Ne siinä hymy perseessä kuvailivat vähän kaupunkia kunnes se vanhempi hemmo huomasi minut. Istuin siinä pysäkillä ihan ypöyksin, niin surkeana (ainaki yritin näyttää surkeata naamaa) ja seurailin niitten tyyppien touhuja kunnes se hemmo käänsi sen kameransa suoraan minuun. Tulipa aika hieno fiilis siinä kun joku japsikääkkä kuvaa minua noin puolen minuutin ajan videokamerallaan! Sitte se vaan hymyili siinä ja käveli pois. Ja meikän naamalla oli varmaan jos jonkinmoinen WTF?!?!??!-ilme. Mutta mikäs siinä, nyt saavat rakkaat japanilaiset ystäväisemme ihailla minua kotipuolessa televissiooniensa ääreltä. MAHTIA.