Kiitos kun oot pitäny mut kasassa ja auttanu ja lohduttanu aina jos on ollu tarve. Pakko nyt kirjottaa jotain ku oon pitkään yrittäny mut ei onnistu.. :S
Paljon ois vaan sanottavaa mut en saa kirjotettua... :/ tuntuu pahalta ajatella et kun huomenna meen opistolle niin jotain puuttuu.. :S Eihän tää mitään lopullista oo mut minkä minä itelleni voin et oon herkkä tälläsissa asioissa.. Pelottaa et en osaa käsittää tätä juttua oikein.. että joudun vaan toisten olkapääks taas vaikka itteeki sattuu,paljon.. niin tässä kai tulee taas käymään, en tiiä :S
Ahdistaa, on ahdistanu jo pitkän aikaa, pelottaa et kui pärjään ilman veljeeni :S
Sattuu tää tilanne enemmän ku voiskaa.. :S
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.<3
En armoa saa,kun ympärillä tutut paikat sinusta muistuttaa..
tuli taas niin sekavaa tekstiä et en ymmärrä itekkään :s