IRC-Galleria

Pakoon ei pääse, moni silmät sulkee
Ja taas puuttuu jotain mitä rakastaa
Huominen tulee ja kaikki voi hyvin alkaa
Älä kato taakse, vaan kato eteen,
Mut älä pakoon juokse
Väsyttää liikaa joka aamu tähän samaa herää
Mut ei voi mitää, pitää jaksaa
Mä en pidä elämää arvottomana,
Pidän sitä täl hetkel vaa helvetin vaikeena
En osaa sanoin kuvata,
Mut peitän sydämeeni kyyneleitä
Kaikki hyvin nyt tai vuosien päästä
Mut sä oot ainut ihmen ketä sulattaa mun sydämen jäästä
Tuntuu vaan et säki kohta lähdet
Käännät selän ja mä jään yksin
Mä en yhtään tiedä koska sut nään
Mut tää on vaa mun elämää
Kaikki sillon muuttu ku mut ekan kerran hylättiin
Nyt haluisin vaa kääntää kalenterin sivui takasi
Takas aikaa millon kaikki oli vielä hyvin
Menetin kaiken ku rikoit mun sydämen nuoren
Pidän yhä ilosen ilmeen mut sydämeen koskee
Mun elämä ja tunteet kiertää vaa sun ympärilläs kehää
En tiedä enää uskallanko sitoutua
Menetin elämäni rakkauden mut toinen niist jäi
Aika laiha lohtu, mut pitää silti jaksaa...

Istun huoneessani, tuijotan seinää
en voi uskoa vieläkään että se tapahtui
Kerran niin upeaa, mutta nyt
elämä on vääristynyttä todellisuutta
mielikuvitusta, enkä tiedä mistä aloittaa
Näin rakkautesi minua kohtaan häviävän
pienessä hetkessä tyhmyyttä
Tämä saattaa olla painajainen mutta se ei ole unta
Haluan huutaa; särkynyt sydän vuotaa yhä
En koskaan enää puhu, en koskaan enää hymyile
Tietäen että elämäni ei tule olemaan samaa
En koskaan enää koske, en koskaan enää tunne
En tule koskaan kuulemaan sinun kutsuvan nimeäni
Unissani näen, näen sinun tulevan luokseni;
vanhojen aikojen muisto
Herään ja tajuan Helvetin olevan kylmä kuin jää
ja synnin kosketus vei minut sinne
Mikään ei pala kuin kylmyys
En koskaan enää puhu, en koskaan enää hymyile
Tietäen että elämäni ei tule olemaan samaa
En koskaan enää koske, en koskaan enää tunne
En tule koskaan kuulemaan sinun kutsuvan nimeäni
Kun teemme syntiä, myös kärsimme
Olen eksynyt tieltä, haluan palata ajassa taaksepäin
ja saada tehdyn tekemättömäksi....

Hiljaisia hetkiä mahtuu elämää sen tiedän
Mut helvetin usein hiljasuutta seuraa jotain mitä ei tapahtuvan haluais.
Mä tuun aina muistaa sen yhen hiljasen hetken
Ja sen mitä siitä seuras,
Ne kaikki sanat, sen kivun ja ikävän.
Mä kyl muistan ain senki ku rakas katto silmii,
Sano että se on ohi,
Sen ku kaikki hyvä katos elämästä,
Valo hävis ja mä jäin yksin.
Nyt mua pelottaa, mihin tää hiljasuus johtaa,
Mitä tapahtuu seuraavaks,
Mitä menetän ja mitä mulle lopulta sit enää jää..

Mitä hyötyy kauniista ulkokuoresta, jos on ruma sisältä?
Mitä välii on ulkokuorel, jos sydän on kultaa?
Mitä hyötyy on osata kieliä, jos ei sano kauniita sanoja?
Mitä välii on kielellä, jos sanoo oikeet asiat?
Mitä hyötyy on teoista, jos ei oo sanoja jotka todistaa?
Mitä välii on sanoilla, jos niitä ei tarkota kuitenkaa?
Mitä hyötyy on vastastalauseista, jos ihmiset rakastaa toisiaa?
Mitä välii on välimatkoil, jos rakkaus meitä yhdistää? ♥

miten joku kappale voi kuvata näin paljon ihmisen elämää...

mä luulin tuntevani sut, me kuuluttiin yhteen
mein piti elää tää elämä yhes välimatkast huolimatta
mut liian kauas toisistamme erkaannuttii
liian paljo muhun sattu
ehkä pitäs pyytää anteeks kaikesta mikä meni pielee
mun ois pitäny olla siel sua varten
ois pitäny nähä että mua kaipaat
mä tein virheet, joo mä myönnän ne
mut nii teit säki
me muututtii liikaa, liikaa aikaa kulu
siks nyt musta vaa tuntuu ettei tää yhteinen tie voi jatkuu...

Nää seinät kaatuu mun päälle, tääl on liian vähän tilaa
Mua ahdistaa, enkä mä kestä tätä olotilaa
Älä pilaa mun elämää, älä pilaa tätä kaikkee
Mä hajotan kaiken ympäriltä, olo on niin vaikee
En pysty syömään, en pysty ajattelemaan
En pysty keskittyyn mihinkään, enkä tee mitään
Mä pidän kännykkää kädessä, numerot edessä
Muistuttaa mua susta, en kestä tätä ahdistusta

Antaa kaiken kadota, en jaksa enää pitää kiinni.
Tää homma ahdistaa, en uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan, luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa, ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan, tää tappaa ihmisen

Mä oon itkenyt kaks viikkoo, enkä pysty enää
Meen pilkun jälkeen aina sänkyy, enkä pysty herään
Mä kerään valokuvii susta, niitä on jo ihan liikaa
Nään unia sinusta, enkä kestä tätä piinaa
Seinät lähestyy mua, tää mesta kutistuu kokoon
Mul on pää kipee, lääkkeet ei auta tähän oloon
Elämässä ei oo toivoo, mikä mua enää estää
Mä en oo niin vahva, että voisin tämän kestää

Uskoisit nyt, mä vannon ja lupaa
Olen enemmän tosissani kuin kukaa
Olet valaissut tieni kun on ollut pimeää
Rakkaus kantaa, se anteeks antaa ja ymmärtää
Tulevaisuus vaan sen näyttää
Tuleeko mun toiveet suurimmat toteutumaa
Mä saanko sut pitää ainiaa
Olen satujesi prinsessa loppuelämäsi
Tulet näkemään, et olen vihdoinkin arvoisesi ♥