kuuntelen, kun puhut sun iso siskoista,
ja sun ensi suudelmastas kun olit viistoista,
kerrot kuinka isäsi ja äitisi tapasi,
kuinka ne erosivat ja yhteen palasi,
mun maailma on yleensä kuin kylmä meri,
nyt mä mietin että minneköhän se kylmä meni,
kun sinä puhut, en muista miltä tuntuu,
kun värit haalenee tai kun ne tummuu,
jatkat kertomustas jota edes oikeestaan en,
ole kuunnellut kun sua vaan katselen,
yritän saada käsiäni luokses muka vahingossa,
et ku käsi koskee sun, sanon "kävi vahinko tossa",
nyt, haluaisin olla peitto ja tyynysi,
kun liikaa myrskyää, olisin tyynesi,
vaikka patterit ei toimi on lämpöä täällä,
nyt taivas on täällä, ei enää ylhäällä <3