selasin tässä facebook ryhmiä hakusanalla parents, ja harmittaa oikeen nähä miten monet mukamast vihaa vanhempiaan.
suurin osa niistä yhteisöistä oli just jotain "my parents are soooo annoying" tai "I HATE MY PARENTS!!!!1".
varmasti kaikki a lá joku finninen 14-vuotias.
mutta kuitenki.
kun mä olin 14 niin en tosiaankaan vihannu mun vanhempia.
enkä edelleenkään vihaa niitä.
mun mielestä mulla on ihan loistavat vanhemmat :D
ne on tehny hyvän työn meidän kasvattamisessa ja oon ylpeä siitä ihmisestä mikä musta on tullut niitten kasvatuksen alla (ja tietenki sen ulkopuolella :D) :)
mun vanhemmat on samalla vähän niinkun mun kavereita.
musta on kiva kun ne soittaa kun on aina paljon kerrottavaa, samalla tavalla miten mulla on paljo kerrottavaa esim tytille ja lindalle :D
ootan kovasti että ne tulis joskus käymään että saan näyttää niille minkälaisen kodin me ollaan robertin kans laitettu ja että ne pääsee tutustumaan lähemmin mun uuteen elämään.
mun vanhemmat on muutenki tosi cool, eikä ne oo koskaan pakottanu mihinkään (no paitsi pianotunnit ja rippileiri. en ymmärrä niitä vieläkään :/) eikä oo tunkenu mielipiteitään meille. ne ei oo näpäyttäny sormille heti jos on tehny jotain mitä ei ehkä pitäis, niin kauan kun asioista voi puhua.
ne ei oo koskaan pakottanu puhumaan, mutta tehnyt selväksi että ne on aina kuuntelemassa jos niitä tarvii. sen takia äiti onkin mun pään pitäny kasassa monta kertaa :D niitten edessä ei tarvi hävetä oli sitte kännissä tai tuli itku silmään :D tottakai vanhemmat ärsyttää jokaista aina välillä, mutta ihan niinkun kukaan meille tärkeä ihminen ei sitä tekis :D mun mielestä se on merkki vaan siitä että välittää vähän liikaa aina välillä :)
nii.
et sellasta.
vanhempien vihaaminen ei oo enää kuulia, lapset.
(ja ehkä mun pitäis joskus myös sanoa tämä niille omille tekijöilleni eikä vaan kirjotella siitä jossain galleriassa.)