IRC-Galleria

Kun katson sinuun, näen sinussa herkkyyttä, näen sinussa komeutta, näen sinussa asioita, joita muut eivät tunnu näkevän. Minä olen nähnyt sinun itkevän silloin, kun luulet olevasi yksin, olen nähnyt sinun
hymyilevän, silloin kun ympärilläsi on ihmisiä, vaikka sisälläsi olet
itkenyt. Sisälläsi olet itkenyt yksinäisyyttäsi ja sitä kuinka kukaan
ei sinua edes huomaa. Kyllä sinusta välitetään, olet vain etsinyt sitä
vääristä paikoista ja kyllä sinut huomataan, olet vain katsonut
väärään suuntaan. Minä olen usein katsonut sinun suuntaasi ja nähnyt
sinun surusi, nähnyt kyyneleesi, vaikkei ne ole virranneetkaan. Minä
näen sinut toisin kuin muut, muut eivät yleensä näe sinua ollenkaan,
mutta minä näen. Minä näen sinut alppiruusuna, niin kovin yksinäisenä,
mutta niin kovin kauniina ja puhtaana. Siellä sinä olet vuoren
rinteellä ja katselet ympärillesi etsien seuraa. Sinä tarvitset jonkun
ihmisen vierellesi, olet ollut liian kauan yksin. Olet ollut niin
kauan yksin, että olet epätoivon syvään mereen hukkunut, epätoivon
pohjattomaan kuiluun tippunut. Jos minulla olisi tarpeeksi voimaa,
uisin luoksesi, jos minulla olisi tarpeeksi pitkä köysi, nostaisin
sinut pois siitä kuilusta. Mutta minulla ei ole voimaa, kuin
ainoastaan sanoihin, eikä köyteni riitä edes puoliväliin. Jos
hyppäisin perääsi siihen kuiluun, mitä sinä sanoisit, kiittäisitkö
minua, vai käskisitkö minun mennä pois. En tiedä mitä sanoisit tai
mitä tekisit, mutta olen päättänyt hypätä perääsi. En saa unohtaa,
että jokainen sielu on kaunis, niin kaunis, että se kannattaa
pelastaa. En tiedä voinko sinua enää pelastaa, vai onko jo liian
myöhäistä, mutta minun täytyy yrittää. Jos en yritä, en voi antaa
itselleni ikinä anteeksi.

Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Tulet särkemään sydämesi luultavasti useammin kuin kerran ja se on rankempaa joka kerta. Tulet myös särkemään sydämiä, joten muista miltä tuntui kun omasi oli särkynyt. Tulet taistelemaan parhaiden ystäviesi kanssa ja syyttämään rakastasi asioista mitä entinen rakkaasi teki. Tulet itkemään koska aika menee liian nopeasti ja menetät jonkun ketä rakastat.
Joten ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin. Rakkaus on voiman antamista ärsyttääkseen sinua, mutta luottamaan siihen ettei hän tee
sitä.

Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.

Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi

Mies kysyy Jumalalta:

-Miksi loit blondit niin kauniiksi?

-Että te miehet rakastuisitte heihin.

-Miksi sitten loit ne niin tyhmiksi?

-Että hekin rakastuisivat teihin.

Banaaninkuoressa on psykoaktiivista ainetta, "bananadiinia", jonka polttamisesta seuraa hallusinaatioita

Kuusi elämän faktaa:
1) Et voi koskettaa jokaista hammastasi kielelläsi
2) Kaikki tyhmät, luettuaan edellisen faktan, yrittävät sitä
3) Ensimmäinen fakta on vale
4) Hymyilet nyt koska olet idiootti
5) Näytät seuraavaksi tämän jollekkin toiselle idiootille
6) Naamassasi on edelleen idioottimainen virne

Seurustelun eri vaiheet: käsi kädessä, käsi siellä, se kädessä, se siellä.

Mies karkasi vankilasta, jossa oli lusinut viisitoista vuotta. Hän murtautui taloon ja etsi sieltä rahaa ja aseita, mutta löysi vain avioparin nukkumassa. Hän kiskoi miehen vuoteesta ja sitoi hänet tuoliin. Sitten hän sitoi naisen sänkyyn, suuteli häntä kaulaan ja meni vessaan.

Vankikarkurin ollessa vessassa mies sanoi vaimolleen. "Tuo mies on karannut vankilasta! Hän ei varmaan ole nähnyt naista pitkään aikaan. Huomasin miten hän suuteli sinua kaulaan. Jos hän haluaa seksiä, älä vastustele. Älä edes ajattele asiaa, vaan anna hänen tehdä mitä hän haluaa. Mies on varmasti vaarallinen. Jos hän suuttuu, hän voi tappaa meidät molemmat. Ole reipas kultaseni! Minä rakastan sinua."

Vaimo vastasi: "Ei hän suudellut minua kaulaan. Hän kertoi olevansa homo ja kysyi,
onko meillä vaseliinia. Sanoin, että sitä on vessassa. Ole reipas kultaseni! Minäkin rakastan sinua!"

Siittiöt Sotapolulla sanoo:
hahha vedin käteen ja tuli lopputulos
Jensu sanoo:
ihanaa!
Jensu sanoo:
mihin tällä kertaa
Siittiöt Sotapolulla sanoo:
tietokoneseen :D
Jensu sanoo:
kiva, räjähtiks
Siittiöt Sotapolulla sanoo:
ei
Jensu sanoo:
harmi
Siittiöt Sotapolulla sanoo:
se vaan lensi

Hän oli täydellinen.

Hän oli juuri sitä mitä tyttö oli aina kaivannut.

Tyttö käveli yksin katua pitkin. Vain katuvalot valaisivat tytön matkaa. Kuu loisti kirkkaasti, ja tähdet tuikkivat. Vaikka autoja ei kulkenut ja katuvalot vilkkuivat, ei tyttö pelännyt. Hän ajatteli vain poikaa, jonka luokse oli matkalla.

Tyttö oli jo lähes perillä kun katuvalot hänen perässään alkoivat sammuilla. Mutta silti tyttö käveli tyynesti eteenpäin. Häntä ei hetkauttanut koira, joka murisi aidan toisella puolella, eivätkä humaltuneet miehet kadun toisella puolella. Tyttö oli niin onnellinen löydettyään jonkun, ettei voinut ajatella muuta.

Pian tyttö ja poika tapasivat toisensa. He kävelivät pimeää metsäpolkua pitkin, pojan opastamana. Poika lupasi näyttää tytölle maailman kauneimman asian, itse tytön jälkeen.

Rakastavaiset saapuivat pienen kallion juureen. Kallion jyrkänteiden välistä virtasi pieni putous, joka johti pieneen lampeen. Lampi hohti kauniisti kuun valossa. Lammen rannalla oli iso kivi, jonka päälle poika kiipesi. Hän ojensi kätensä, ja tyttö tarttui siihen. Poika veti tytön kivelle, ja he istuivat yhdessä kuun valossa.

Poika ei ollut hymyillyt tytölle koko iltana, ja tyttö oli ihmetellyt asiaa. Hän ei kysellyt pojalta asiasta, vaan nojautui tätä vasten. Hetken jälkeen tyttö tunsi lämpimän kyyneleen putoavan poskelleen, tajuten sen olevan pojan kyynel. Tyttö havahtui ja katsoi poikaa.

Poika sanoi vapisevalla äänellä: "Anteeksi.. Nojaa vaan.." Tyttö vastasi tiukasti, mutta lempeästi: "Onko jokin vialla..?" "Ei ole. Ei minulla ole hätää.." poika vastasi. Tyttö jatkoi: "Mutta...?" Poika: "...Mutta rakastatko minua?"

Tyttö häkeltyi.. Totta kai hän rakasti! Tyttö halasi poikaa ja suuteli tätä. "Totta kai rakastan! Olet maailman ihanin ihminen ja olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut!"
Tyttö hymyili pojalle, ja painautui tätä vasten. Poika huokiasi syvään: "Niin minäkin sinua.."

Seuraavana päivänä poika ei tullut kouluun. Tyttö vietti koko päivän yksin. Hänellä ei ollut kystäviä, eikä kukaan puhunut hänelle. Tunneilla hän katseli ikkunasta pihalle, ja päätti mennä pojan luo koulun jälkeen ottaakseen selvää miksei tämä ollut tullut kouluun.

Kun koulu päättyi, tyttö kiiruhti pojan kodille. Pojan äiti avasi tytölle oven ja tytön kysyttyä missä poika on, äiti sanoi luulleensa pojan olevan koulussa. Äiti kutsui tytön sisälle ja sanoi, että tämä voisi mennä odottamaan poikaa tämän huoneeseen.

Ensimmäisenä huoneeseen astuttuaan, tyttö huomasi siistillä pöydällä kirjeen, jonka päällä luki hänen nimensä. Tyttö käveli pöydän luo, heitti reppunsa nurkkaan, istui pojan tuolille, ja avasi kirjeen.

"Rakkaani, olen pahoillani, mutten voinut kertoa sinulle, enkä vanhemmilleni asiaani kasvotusten.

Olen perheeni ainoa lapsi, kuten sinä. Vanhempani ovat aina pitäneet minua täydellisenä ja minua on aina hoidettu hyvin jottei minulle kävisi mitään. Siksi en voinut kertoa vanhemmilleni. Sinulle en voinut kertoa koska olet minulle liian rakas.

Sinulla on ollut rankka elämä, ja tiesin olevani sinun ensimmäinen ja ainoa ystäväsi ja elämäsi rakkaus. Pelkäsin tämän tiedon satuttavan sinua liikaa.
Minä en halunnut päättää elämääni lukkojen takana enkä ihmisten edessä - niinpä päätin tehdä tuskastani lopun, ja esitellä paikan sinulle, joka tulee päättämään minun matkani."

Luettuaan kirjeen tytön silmiin kihosivat kyyneleet. Hän ymmärsi, että poika, hänen ainoa ystävänsä, oli poissa. Tyttö juoksi itkien alakertaan ja ovesta ulos. Pojan vanhemmat olivat tulleet katsomaan mitä oli tapahtunut. Tyttö oli juossut metsään itkien.

Kirje oli pudonnut lattialle ja pojan vanhemmat lukivat sen. Itkien he käpertyivät toisiaan vasten.

Tyttö juoksi metsäpolkua pitkin. Sitä samaa polkua jota poika oli edellisenä yönä häntä johdattanut.

Pian metsän siimeksestä aukesi aukio, jota ympäröi kallio. Aukiolla oli lampi, jonka vieressä makasi poika.
Tyttö tunnisti pojan heti. Tyttö juoksi pojan luo ja tärisevin käsin kosketti pojan kylmiä poskia.

Tyttö itki ja huusi. Hän huomasi pojan kädessä kirjeen, ja aseen. Vapisevin käsin tyttö otti kirjeen pojan kylmästä kädestä, ja luki sen.

"Rakas, tiesin että tulet lukemaan kirjeeni ja löydät tiesi tänne. Nyt kerron sinulle, minkä takia olen lähtenyt luotasi.
Minulla oli vakava sairaus joka sai minut kärsimään. Sairaus tuotti kovaa fyysistä sekä henkistä kipua ja tuskaa. Minulla oli enää yksi päivä aikaa elää.

Viimeisenä yönäni toin sinut tänne ja saatettuani sinut kotiin, palasin tänne ja jätin kaiken taakseni. Muista että vaikka kuinka kävisi, minä rakastan sinua aina."

Tyttö itki, ja vapisi. Millään ei ollut enää väliä. Poika oli poissa. Itkien tyttö painautui poikaa vasten, ja otti aseen pojan viereltä.*