istun yksin hiljaa himas, pistän kädet ristii
muistan kui sillo mun kädest puristit
jos olin ihan rikki, sä sillon mut paransit
kuuntelit mun ongelmii, mun kanssa itkit
se siit sit, sä muutuit kusipääksi taas
lopult jouduinki lähtee yksin himaa
sun silmät, sun hymy, en mielestäni pois saa
toivoisin et tää kaikki oliski unta vaa
mä poltan sun kuvat, revin sun vaatteet
ehkä näin saan pois jo ne vitun kahleet
joihin mut lukitsit niillä sun valheil
valehtelit kaikest, ja dissasit kaikel
ei täst pitäny ees tulla näin vaikeeta
lähetän muistot kyyhkyn mukana mun luota
en haluu muistaa enää, enkä luokses palaa
silti illal kynttilä sun muistolles palaa