Ketä voin uskoo,
ku paskaa kantautuu korviin.
Kaverit joihin voin luottaa,
mahtuu yhden käden sormiin.
Tahdon paljon ystäviä ja niiden kunnioituksen,
en pyydä paljon,
mut silti joku pettää luottamuksen.
Mun silmistä katottuna kadut ja ihmiset on harmaat.
Vähän väliä elämässä,
koet pettymyksen karvaan,
tosi harva.
Pää pystyssä kävelen mä tien vartta,
vaikka kaverit tukee aina,
ei silti meinaa jaksaa.
Mul ei paista aurinko,
mua seuraa sadepilvi,
voin näyttää iloselta,
mut sisälläni on myrsky silti.
Yritän olla kiltti niillekin,
jotka mua vihaa,
vaikken voikkaan kestää kaikkee,
oonhan vaa verta ja lihaa.
Silti tiedän mitä on luottaa
ja olla rehellinen,
ei kellekkään pahaa tuottaa
ja olla onnellinen.
Joskus sateisena päivänä,
yksin mietin tätä skeidaa,
muistat tarkkaan sen päivän
ku paras kaveri sut feidaa.
Tiedän etten oo yksin,
mutta voinko luottaa ihmisiin,
jotka mulle pelkkää surua tuottaa.
Mahdoton tehtävä
on täyttää viis sormee,
niistä joihin pystyn luottaa,
joiden kanssa tulen toimeen.
Toisel puolel menee hyvin,
mutku toiseen kurkottaa,
tulee joku tai jokin
ja se ilon pois ottaa.
Unohtaa helppo on kaikki mitkä toimii ja
mahtuu kaikki ilo mun yhden käden sormiin
Päätän ite mitä teen
ja mitä mä haluan.
Tajuan ite enemmän,
ku muilla on hajua,
mun elämästä tästä,
mistä en irti päästä,
säästän hyvii hetkiä,
huonoi hetkii koitan väistää.
Mul on viis sormee tässä,
ne täyttyy kaikki,
niihin mahtuu ne,
joille suon käsiin mun laiffin.
Tästä sen näkee,
kuinka kylmää voi olla,
jos ei oo ketään ympärillä,
ei selvii vaan taidolla.
Tolla menee hyvin,
mutta miten menee huomen.
Onko huomist ollenkaa,
joko tajuat tän juonen
Ettei kellään oo helppoo,
aina on vaikeuksii,
sitä on tää elämä,
turha muusta on uneksii
Vetoutua tunteisiin,
itsesääliin tai muuhun.
Painajainen valveilla,
en oo tottunu muuhun.
Tuntuu välil ettei oo ketään,
joka välittää
Samaan aikaan vahva tunne,
en voi mitään menettää.