kertosäe:
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle
Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa
Ei etukäteen voi laatii elämään suunnitelmaa
Eikä ajatuksii sitä suurinta valtamerta
Joka meidät tuudittaa uneen joka kerta
Ja muuttaa päämäärämme vuosi vuodelta
Toiset duunii painaa herää joka aamu kuudelta
Kahden ihmisen liiton pelastaa voi suudelma
Niin monta kertaa pelkkä synkkyys peittää mielen
Viikatemies istuu vieres hetken pienen
Pään painan alas ja hupulla sen peitän
Kaikki hyvät ajatukset vittuun päästäni mä heitän
Suljen silmät suljen korvat blokkaan ajatukset
Turhaa enää juosta karkuun kun on menny ristiin sukset
Mä aina oon koittanu tehdä parhaani
Hyvin oon hoitanu elämäni ruusutarhaani
Silti joka kerta piikki pistää vitun lujaa
Tainnut oon mä eksyä nyt elämäni umpikujaan
Ei tuska ehkä haihdu mielestäni pois koskaan
Ei mikään tunteita maan pinnalle enää nosta
Siks pulloon tartun ehkä henkisesti vartun
Turhaan enää juoksen karkuun kun oon avannut mun arkun
kertosäe
Sä tuotit mulle tuskaa ihan liian kauan
Ja toiveit elättelin et kanssas saisin vauvan
Olin onnellinen ja kaikki meni hyvin
Mutta mä en todellakaan ollut se joka tyri
Ja sen takii tavarasi on nyt pois huoneestani
Olen mielipuoli jok' on tullut ulos kuorestani
Murheissani elämässäni eteempäin taistelen
Vihan kipinää pään sisälläni väistelen
Mikä muka meni pieleen mikä meni väärin
Tarttuisinko pulloon vaiko tarttuisinko kivääriin
Sä mut viettelit annoit mun rakastua suhun
Ja luulin että säkin oisit ollu rakastunu muhun
Mut mua vaan hyväkses käytit ja unohdit tost vaan
Heitit tuntees roskiin kun jonkun vitun roskan
Etkä luokseni palaa sä mun takaisin sä koskaan
Et koskaan palaa et koskaan et koskaan
Etkö koskaan? Enkö enää koskaan sua nää?
Miks lähit seuraan reittiä väärää
Sä vannoit mulle ikuisen rakkauden
Kädet ristittiin ja luulin että sain sen
Mitä ikinä mä olen halunnutkaan
Mutta enhän loppujenlopuksi sitä saanutkaan
Enkä tuu koskaan varmaan saamaan
Kaikki toiveet lopulta aina vaan paiskautuu mun naamaan
kertosäe
