Oltii luodut toisillemme.
Annoin kaike vallan rakkaudelle, enkä välittäny muusta.
Turhaa elättelen toivoo takas paluusta, ku tiiän etten sua voi saada takas.
Miks sun oli pakko lähtee rakas?
Sun kanssas mä elin elämää, oot ainoo joka vois auttaa tähä ikävää.
Muistan viel selkeesti, ku sut eka kertaa näin, kuinka rakastuin suhun suinpäin.
Katoin sua suoraan sun kauniisiin silmii.
Tiesin et jos sut saan, en tuu koskaa päästä irti.
Tunteet sua kohtaa kasvo aina voimakkaammaks.
Tiesin oot mua varte, oot mulle kaikkein paras.
Se oli täydellistä, en tiedä mistää paremmasta.
Mutta sit tuli toinen joka vei sydämmes,
jäin yksin ja nyt oon vaan menneisyydes.
En tuu koskaan unohtaa sitä tuskaa,
se tunne mun sydäntä joka hetki raastaa.
Toivon aina huomiselta jotain parempaa,
jos sut vaikka joskus takasi saan.
Jos toivee tää toteutuu saan kiittää jumalaa,
ja sit aion sua ikuisesti rakastaa!