IRC-Galleria

Nimetön

kun aamun veitsi taivaan halkaisee
valo repii huoneen rikki, hajalle
kielen paksuus täyttää koko saastaisen suun
kasvot kuivaa savea ja lantaa

nuo hahmot muistin laidalla parveilee
kuin patsaat pimeässä rapussa heiluu
yön omaa kudosta kutoo pistimin, sorkin
kutsuvat ihmeen kauniina kuoroon

kiellän sanomasta enää sanaakaan
olen kyllästynyt puheen horinaan
tämä läävä on valheita täynnä
kierrän huonetta kuin puukko kädessä

leikkaa siipesi pois
leikkaa hiuksesi pois
leikkaa huulesi pois
leikkaa unesi pois
- ole nimetön

totuuden kalastaja verkkoineeen ja onkineen
kadonnut, hukkunut totuuden mereen
lattia lasimurskan peitossa
peilissä känninen saatana

mainosten jumalat toisilleen hymyilee
käsi vapisee säätimellä
teosta elämä jatkuu tai katkeaa
tähän tarvitaan vahvempaa humalaa