suhun luotin ylikaiken,
kerroin mun huolista aina ku oli vaikeet.
ja hei, kyl tiiän sustaki vaik mitä
mut en kerro eteepäi, en oo niiku sinä.
no iha sama vaik se tietääki sen, et
en haluu nähä sua. mitää ei saa takasin,
mut yks asia: sua oikeesti rakastin.
mä ajattelen kokoajan niit hetkii mitä oon saanu kokee sunkaa
ja ne tekee mut hetkeks onnelliseks.
sä nostit mut ylös ku olin pohjalla, sait mut uskomaan parempaan huomiseen.
sä aina jaksoit kuunnella ja yritit auttaa kaikessa parhaas mukaa
ja yritit aina saada mua paremmalle tuulelle ku mun oli pahaolla.
tiesin ettei eteenpäin tää tie enää vie mut kaikest huolimatta koitin,
en tienny et se vaa asioit pahentaa,
olis ollu vaa molemmille parempi jos oltas myönnetty totuus muttei se iisii oo,
mä luotin et muuttuisit.
olisko vaan parempi jos me ei oltais ikinä edes tavattu,
ikinä nähty tai ikinä halattu.
niin ei tarvisi tuntea enää tätä helvetin ikävää
ja tuskaa jotka nyt mun, sydäntäni viiltää.
sun takias nyt vaan viinaa kurkust alas kaadan
viimeset sanat, mä rakastin sua aina.
