IRC-Galleria

Ajatukseni toimii parhaiten näin iltaisin. Kaikki ideat, parhaat mietteet ja luovuus kukoistaa, kun on väsymyksen ja tylsyyden täydenämänä, alkanut miettiä elämääkin suurempia ajatuksia. Iltani alkoi normaaliin, niin tuttuun ja turvalliseen tapaa, josta en vain ole näiden neljän vuoden aikana ole päässyt yli, vaikka mielessä on jo parikin kertaa ollut sen rajoittaminen. Avasin siis tietokoneeni ja aloin uppoutua sen, nykyään niin välttämättömän, elämää ylläpitävän ja maailmaa avartavaan, tarjontaan.

Datailuni alkaa yleensä normisetillä. Avaan facebook, irc-gallerian ja mesen. Uuh jeah! Kaksi uutta ilmoitusta ja postilaatikkoonkin on joku laittanut postia! Jännitykseni ja intoni hetkellisesti nousevat ja mielenkiintoni herää. Kuka on tehnyt ja mitä?! Hätkähdyn hetkeksi ja mietin -mitä ihmettä? Aivan samantyylinen innokkuus kun lapsuudessani avasin joululahjoja, sain ystävä kirjeen tai joku antoi tunnilla lappusen. Kelailin hetken innokkuuteni tasoa ja facebookin nerokkuutta. Onpas joku ihminen kesksinyt oivan keinon koukuttaa ihmisiä, tarjota sisältöä tylsiin iltoihin ja pitää yhteyksiä ihmisiin paljon helpommin kuin ennen.

Tsekattuani edellämainitut asiat aloin katsoa täydellisiä naisia, josta oli juuri edellisenä yönä tullut uusi jakso taas nettiin. Minut valtasi äärimmäisen tyytyväinen tunne. Kyseinen sarja on nerokas ja todella koukuttava sillä taas, niin kuin monena muuna kertana, se loppui naurun pyrähdykseeni. Aah, mikä tunne. Joillakin ihmisillä on todella taitoa tehdä sarjoja, joita alitajuisesti odottaa joka viikko ja saatuaan katselmansa, vittuuntuu siihen, että pitää taas odottaa viikko seuraavaa jaksoa.

Tänään onkin ollut todella outo päivä. Luulen, että se johtuu siitä, kun minulla ei ole pitkiin aikoihin ollut vapaapäiviä näin montaa peräkkäin. Ajatukseni toden totta on ollut ties missä ja luulen, että olen hieman myös stressaantunutkin. Onneksi osaan käsitellä stressiäni, eikä siitä tule elämässäni sen suurempaa ongelmaa. Kaikista eniten olen huolestunut maailman talouskriisistä. Ostovoiman hiipuessa yrityksien on vaikea pyristellä pystyssä jos ei rahaa tule mistään luukusta. Huoleni suuruus on yhtä mittaamaton kuin koivunmahlan osuus mikä virtaa suonissani. Minun jalkani tulee aina olemaan yrityksemme oven raossa toivottavasti vielä tulevaisuudessakin.

Väsymyksenitaso kuormittaa ajatteluani ja järkevän tekstin tuotto hiipuu rivi riviltä. Jos nyt joisin kahvikupillisen en varmasti saisi unta koko yönä. Elämän pieniä onnenhetkiä on herätä aamulla, juoda kahvi ja lukea aamulehti. Toisinaan mietin jo nukkumaan mennessäni, että kuinka ihanaa se on kun aamulla saa juoda taas kahvia! Kelailin taas asioita päässäni (tällä kertaa entistä hitaammin) ja tajusin kuinka helppo ihminen onkaan. Kuinka monta koukuttavaa asiaa elämässä pitää olla? Kuinka monta koukuttavaa ja hetkellisen tyydytyksen saamista tarvitset?