mikään ei huvita ku suru saa vallan
ja valvoo koko yön, miettii ei mua nukuta taaskaan
ja päivisin väsyny, kelaa onko näissä
mitään järkee, mielummin nukkuis koko päivän
en saanu otetta elämäst, enkä mä
ees yrittäny enää, mietin et ehkäpä
mun on mentävä
et mun on mentävä..
rukoilin apuu, mä en uskonu enää muuhun
mä en uskonu enää mihinkää muuhun
pistin kaiken toivon siihen et luokse mun lentelis
tai muuttas tän kaiken suojelusenkeli