...että kun ihmiset kyydistänsä heittää ja yksin lähtee väsyneenä ajelemaan niin meleko joutuin alkaa silmä luppasta ja kohta saa pelätä että rysähtää? Ja silti vaan pitää ajaa: "vielä tää pikku pätkä ni oon kotona..." ja kas, vahinko on kohta syntynyt. Nyt mää vetäydyn muutaman tunnin levolle ja tempasen huomenna käytännössä 12h työskentelynpoikasta. Humppaa (itseasiassa lähes vain valsseja...) pitää mennä veivaamaan. Kumma homma.
Hahaa, joo. Olipa kiva nähä tuttuja pitkästä aikaa. Oli aikalailla että 'mitä vittua?' ku nipppe nipsutin pölähti nokan eteen jotta "Moi!". Ja sitte siihe eksy muitaki tuttuja ja jopa semmosiaki joita mää en tunne mutta ne tuntee minut. Kumma homma...
Mää halluun tuoretta kahvia noin seitsemän tunnin päästä. Kiitos.