Nonnin. Nyt se sitten on meikäläisen Oulukausi ohite. Pari vuotta tuli ja meni. Avaimet on palautettu 31.7.2008. Kieltämättä tykkäsin Oulusta. Jopa siinä määrin että pakko siellä on vierailla aina mahdollisuuksien mukaan. Haikea, hassunkummallinen olo. Jotenkin määrittelemätön. Sillon sen lähdön pakollisuuden tajusi, kun käveli takapihalta, ilman avaimia, ja katsoi viimeisen kerran kohti takateranssia. Heihei Melojantie, muista minua.
Loppukaneettina voisinkin vaikka kertoa, jotta oli pelottavaakin pelottavampaa ajaa Otanmäkeen. Pari kertaa meinasin tehdä ihmis-hirivi -jauhelihaa. Loppumatka taittuikin mukavasti paska housussa vainoharhaillessa.