IRC-Galleria

lähden nyt. Siis moimoij kaikille jotka tänne jää, näkenemme jossain vaiheessa joskus vielä :)

lähen hakemaan vauhtia ja vaaratilanteita tienpäälle. Ei ennää keksi ei yhtään mitään muutakaan.

Möh. Kumma juttu. Pitkästä aikaa tällä lailla suututtaa.

oli ihan... noh, aika erilainen. Työt hyvin vähäisiä ja paljon kaupungissa asustavia kavereita näin. Noh, mikäpä siinä. Niitäkään tuskin taas vähään aikaan nähänee. Söin suklaataki :) Ja tähän passaisi semmonen juttu että olipa kerran pieni otus jolla oli ikävä toista pientä sievää otusta. Ne ei näkis tosi pitkään aikaan ollenkaan. Sitte se ikävöivä otus oli murheissaan, ja päätti hommata asiat niin että se vois nähä sitä toista vaikka joka auringonkiertona. Ja tää ikävöivä olis sitten onnellinen. (jatkoa seurannee...)

Ylihuomenna, jep. Itkisinkö vai naurasinko sen suhteen. Todellisuus lienee on toisenlaienen. Pää pilvissä, monestakin syystä. Minä tiedän, ehkä sinäkin. Miten lie hänen laitansa. Me ainakin tiedämme, teistä ja heistä en mene vannomaan. Huomenna töitä (siis keikka Haapajärvellä) ja sieltä tullaan hakemaan suoraan Ilosaareen isolla mustalla autolla. Tässähän on kohta olo niinku olis muka joku isoki kiho. Aika leuhkaa, pitää oikeen varoa ettei nouse kusi ottaan.


Hyvän videon tuo eräs toveri linkitti: http://www.youtube.com/watch?v=Xyg6M9zV3aA&search=julmahuvi Lisää näitä, kiitos.

Nukkumisaika, väsyttäähän tuo jo ihan tarpeeksi.

Niin. Sitä se teettää.

Otsikko kertookin jotain olennaista. Olen tänään lukenut kirjaa nimeltä Kristianin nuoruusvuodet. Jäljellä olis vielä noin 40 sivua joita tahtoisin säästellä. Ei vaan onnistu. Tänään myös sovittiin että jaan suunnattoman telttayksiömme kahden muun äijän kanssa. Sinänsä aika äässistä. Miten minä nyt niitä kiimaisia narttuja kuskaan sinne ilman että ne toiset on heti osingoilla? Taidankin varata itselleni sen auton... No joo, jos totta puhutaan niin olen huolissani että KarCe juo minun viinat. Pitäisi sekin päättää että ostanko 1, 2, vai 3 pulloa joista voipi tehä fisua. Toisaalta jos vetelen sitä pullollisen joka päivä niin olen varmasti ihan vitunmoisessa kapulassa vielä tiistainakin kun pitäisi töihin mennä. Että jos se kaks puikkoa kovia ja sitten keskiketterää jonku verran. Kylmää vieläpä jos saisi. Pitäisiköhän ottaa se lapio mukaan ja kaivaa maakuoppa... Eläkeläiset ovat pelastava enkeli. Sitä jaksaa kuunnella käytännössä aina. Vittu että osaa olla jotenkin sekava olo. Ei niinkun tiedä että löiskö päätä seinään vai mitä ihmettä tekis. Semmonen niinkun jos joku tietää kun pitäs kävellä rinkiä ja kiskoa aski norttia solmien hirttosilmukkaa kädet vapisten. Kellokin on jo noin paljon. Tsiises. Jälleen kerran kaikki synkimmät ja ikävimmät mielikuvat tulvivat aivolohkojeni syövereistä mieleni pintaan. Vaikkei syytä pitäisi olla. Kait. Toivottavasti. Jänskättää.

Vitut. Lähen pihalle heeboilemaan. Jospa se siitä.

Ainiin. matka Ilosaareen starttaa kahden päivän päästä. Jes!

Teh Countdowné el Finallé alkoikin jo eilen. Elikkäs 9 päivää jäljellä. Pitäsköhän mun hommata se aamukampa...?

Tilanne alkaa näyttää huolestuttavalta, sillä voisin jo kuvitella alkavani jollain kieroutuneella tasolla nauttia lävistämisestä. Ihan jännää puuhaa kun ihmiseen tökitään reikiä semmosella neulalla. Täällä on lievästi sanoen hiostuttava ilmanala, ja muutenkin jollain lailla tukalaa. Pitäisi nukkua sellaisessa huoneessa missä on sellainen iso tuuletin hurisemassa ja ikkuna aina auki. Sitten voisi väittää nukkuvansa makeasti, tiedäthän... Kohta alkaa vissiin Teh Countdowné el Finallé, 12 päivää jäljellä nimittäin. Ilosaareen vissiin 10 päivää tai jotain sellaista.


Simon tarinat ovat ihan mielenkiintoista kuuntelemista väsyneessä tilassa. Jauhelihasilppuri voi olla vaarallinen kapistus. Kello on 3:37.

Ainiin juu. Rikoin osittain etusormeni kun yritin käynnistää vanhaa ruohonleikkuria vasaralla. Noh, ei siitä sitten sen enempää. Hieman hidasta tämä kirjustaminen eli taidan jättää suosiolla toiseen kertaan. 3:56. Tämä jäi nyt lyhyeksi harrastettuani pientä deletointia ja kirjoittelua eräälle harrasteajoneuvofoorumille, ehkä sitten myöhemmin kerron mistä kaikki sai alkunsa ja mihin se päätyi ja mihin soisin sen loppuvan. Elämän avaimet ovat kai käsissäni. Jospa osaisin käyttää ne viisaasti. No perhana, kerranhan sitä eletään. Jos mennee päin helevettiä niin so not. Sitten lähtöruudun kautta ja alusta. Mutta ei niin käy.

Menen nukkumaan. Nyt. 4:08.

Mene osoitteeseen http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/ ja kirjoita nimesi kenttään. Kopioi tarina päiväkirjaasi.


Johannes heräsi henkiin maailmaan eräänä räntäisenä yönä. Jo miltei heti näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli keskiluokkainen ja he nauroivat muille. Koulussa hän oli kaikkien kiusaama, siellä häntä mulkoiltiin.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi vihastuttamaan jakopäähihnat, niinpä ajanvietteeksi tuli peräpukamat.

Johannes kehittyi neljännelläkymmenellä varsin tyhmäksi. Päähänsä hän sai keltaiset hiukset, sekä vaaleanruskeat silmät.
Oksentelusta päätellen hän oli melko vahingoniloinen. Lempiruokaansa sianmaksaa hän sai työskennellen kusilaarinpesijänä.

Johannes ei tupakoi eikä nuuskaa koska on järkevä ihminen. Alkoholia hän juo lyötyään vetoa.

Hän vaihtoi itselleen puolison jonka kanssa ei uskaltanut mennä naimisiin.


Että sellaistapa siis.

Että sellaista tänään. Mistäs kirjottaisin? Vaikka siitä että kone lagaa ihan sairaasti. Toisekseen sataa koko ajan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pitäisi Kuplaakin laittaa eikä se onnistu jos sataa. Ukkostaisi ja sataisi kunnolla.

On toiveita saada piikki ajoon. Kipinä tulee. Bensansaannissa joku häikkä siis... Se siitä sitten. Perjantaina yrittäisin saada sen tomintakuntoon jos vain kerkeän mitenkään. Kiirettä pitää. Mutta show must go on niinku entinen laulaja sano...


Sametinpehmeää...