Haluun hukkuu... Kohta tähänkin tottuu,
Haluun nukkuu... Ikuisuuteen alkaa sattuu.
Ketä jumala suosii kenet turvaan syliin huolii,
Surulla varustettu paholainen taas kerran kuorii.
Viiltää merkit käsivarsiin,
Verel peittää hymyn murheilla sielun sisustankin.
Haluun palaa takas kun kaikki hetket johti iloon,
Haluun vierel ihmisen jota rakastaa ei vie tuhoon.
Mut elämä on, ja elämä vie niinku sanotaan,
Toivon et mua ei vihata vaan joku jaksais rakastaa.
Mut näin se vaan on totuus sattuu rakkaus tappaa,
Sydän puutuu, hetki hetkellä itsemurhaan haastaa.
Pari viiltoo vähän sivuun tuskan sisältä poistaa,
Jos ois vaa tilaisuus millä pahan olon karkoittaa.
Ystävä pyydän mua syliis sulkeen,
Ei must oo tähän yksin tänne maailmaan kulkee.