Tänää tosissaan älysin kuinka onnekas oon oikeesti ollut viimisen puolen vuoden aikana. Kuinka kaikki on ollut oikeesti tosi hyvin. Toki on pienii vastoinkäymisii ollut, mut ku aattelee kokonais kuvaa ni oon ollu tosi onnekas. :) Ja mä en voi uskoo kuinka niin on käynyt. Ku ennen se oli toisinpäin et oli koko ajan vastoinkäymisii ja vain välillä onnekkaita hetkiä. Mut mun täytyis nyt vaan olla välittämättä niistä pienistä ikävistä asioista ja keskittyä siihen kaikkeen hyvään mitä mulla nyt on.
Anteeks et hehkutan, mut sori vaa nyt on mun vuoro hehkuttaa :D
Miksei ihmiset käsitä että elämä on täynnä velvollisuuksi, velvollisuuksia jotka täytyy vaan tehdä jotta oikeesti selviää elämäs ja olisi onnellinen. Pitää istuu mukisematta koulun penkillä, jotta sit joskus vois tehä jotain mitä oikeesti tahtoo.. niin se elämä vaan menee.. p.s. savuttomana elämä maistuu ;)
Mä tahon löytää ihmisen johon voi luottaa täydellisesti
Ihmisen jonka kainaloon käpertyä
Ihmisen joka puolustaa mua tuli mitä tuli
Ihmisen joka auttaa läpi kaiken pahimman
Ihmisen jolle olla se ainut oikea