Mua suruttaa. Mä oon ihan epäsosiaalinen ihminen. Mun kaikki kaverit on yks kerrallaan kadonnu johonki. Ja mä en haluu valittaa! Ne on löytäny uudet ystävät, olen onnellinen niiden puolesta. En ole ollu niiden kanssa todella pitkään aikaan.. Mä oon aina se tyyppi, jota haukutaan, joka käy hermoille, joka ei osaa muuta tehdä kun poltaa levyjä... Ei kai minusta sitten muuhun ole. Ja mä olen aina se joka pyytää ihmisiä leffaan tai muualle, ei koskaan toisinpäin. Olen siis riippakivi "ystävilleni". Mun kanssa vietetään niin vähän aikaa kuin vain mahdollista. No mä vaan oon tällänen, anteeksi. Ja tämä ei ole mikään säälin keräys merkintä, vaan päiväkirjaa.