Tänään eteesi Jumala tieni vei.
Särkyneenä, haurain askelin.
Jälleen häpeän sitä, mitä sisältä oon.
Mutta pyydän: päästä valoon.
Sinä käänsit katseesi minuun päin.
Näit kaiken, ja silti viereen jäit.
Otit sydämeni heikon ja särjetyn
annoit takaisin puhtaan ja pyyhityn.
Kuinka rakkautesi arvoinen
voi olla keskeneräinen?
Miksi kalliilla ostit särkyneen,
sitä ihmettelen? Minä ihmettelen.
Palvelijan paikkaa edessäs hain.
Että jollain kaiken korvaisin.
Minut juhlapöytään kutsuttiin,
sinä palvelijan viitta harteillasi.
En ymmärrä miksi teit sen.
Miksi kärsit puolesta ihmisen.
Mutta tiedän: lahjaksi puhtauden
saa syntinen edessä Jeesuksen.
Kuinka rakkautesi arvoinen
voi olla keskeneräinen?
Miksi kalliilla ostit särkyneen,
sitä ihmettelen? Minä ihmettelen.
Ihmettelen.
(Pekka Laukkarinen)