IRC-Galleria

Joulu.
Iänikuista hössötystä, tekopyhyyttä ja typeriä ketjuviestejä. Turhia lahjoja, joiden ostaminen on vaan kohteliaisuutta. Lahjoja, joita en ole ansainnut.

Kivaa, niin rakastan kaikkia mattoja ja lakanoita. Mitäpä muuta kukaan mulle keksisi ostaakaan. Niitä ja rahaa.

Vaikka en tosiaan ole ansainnut mitään. Nytkin kun katselen noita seteleitä, alkaa mua vaan vituttaa ja tekee mieli repiä ne pieniksi palasiksi. Tunnen vaan sääliä niiden antajia kohtaan. Eikö ne tosiaan arvaa, mihin ne loppujen lopuksi menee? No, jos ne tietäis, ne ei varmaan päästäis mua edes ulos talosta.

Samapa tuo. Hyvää joulua.

Elämä on odotusta.

Odotan, että tulee yö, että pääsen nukkumaan.
Ja nukkuessani odotan, että tulee aamu.
Aamulla odotan bussia.
Bussissa odotan pysäkkiäni.
Sen jälkeen odotan, että päivän ensimmäinen tunti alkaa.
Ja kun se viimein alkaa, odotan innolla sen loppumista.
Mutta välitunnilla odotan taas seuraavan tunnin alkua....
Viikolla odotan lomaa, lomalla loman loppua.

Miksen osaa elää tässä hetkessä?

[[[Sori typot ja kielioppivirheet, en jaksanut lukea tekstiä läpi ja viime yön unet jäi pariin tuntiin, huolimattomuusvirheitä löytyy siks liikaakin, ku väsynees mielentilas kirjotettu]]]

Eräs henkilö herätti mun ajatukset koskien ikäkysymyksiä (ja tietää kyllä varmaan itse, kuka on, jos tämän lukee :)) ja ajattelin selventää osin omiakin ajatuksiani kirjottamalla ne ylös. Jos joku haluaa kommentoida, niin olen ihan kiinnostunut lukemaan muidenkin ajatuksia.

Mikä ikäero on liian suuri ihmissuhteelle, eli ystävyydelle tai parisuhteelle? Toki se riippuu henkilöiden iästä, esim. onko kyseessä 10 vuoden ikäero niin, että molemmat ovat täysi-ikäisiä vai niin, että toinen on vaikka ala-astelainen. Mutta miksi se vaikuttaa?

Eikö lapsella voi olla samoja intressejä kuin aikuisella? Eikö lapsella voi olla rationaalista tietoa siinä, missä vanhemmalla empirististä? Esimerkiksi fiksu nuori voi päätellä samat asiat, jotka vanhempi ihminen on joutunut oppimaan kokemuksen kautta. Eivätkö he näin ollen tiedä yhtä paljon, ainakin periaatteessa?

Viisaus perustuu sekä kokemukseen että järkeen minun näkemykseni mukaan. Jotkin asiat voi päätellä kokematta niitä koskaan, ja toisaalta taas toiset ihmiset eivät pysty samaan. Tässä suhteessa vanhemmilla on etulyöntiasema, onhan heillä ollut paljon enemmän aikaa kokea asioita. Mutta voiko olla yleisesti ottaen viisas, ja voiko yleinen viisaus johtua iästä?

Esimerkiksi olen pistänyt merkille, että tallilla mua ei kohdella kuin pikkulasta, vaan jopa 50-vuotiaat kuuntelee mun ohjeita ja keskustelee mun kanssa ihan tasavertaisesti. Tässä tapauksessa ei ole kyse siis kokemuksesta ikämme puolesta, vaan kokemuksestamme hevosten parissa. Vaikka he ovatkin vanhempia, minulla voi olla enemmän kokemusta hevosista.

Tätä ajatellen vanhemmilla siis olisi yleistä elämänkokemusta nuoriin nähden enemmän, ovathan he eläneet kauemminkin. Mutta mitä eläminen on? Eikö elämä ole yksilöiden välillä hyvin erilaista? Kumpi on viisaampi sosiaalisesti, 50-vuotias joka on viettänyt jokaisen päivänsä kotona ja jota eivät sosiaaliset suhteet edes kiinnosta, vai 20-vuotias joka on psykologiasta kiinnostunut, jolla on hyvä ihmistuntemus ja joka viettää paljon aikaa sosiaalisen elämänsä parissa? Mikä on sitä yleistä viisautta? Ja entä sitten ne yksilöt, joiden oppiminen on tehokkaampaa kuin muiden? Joku voi tietää hevosista enemmän kuin minä, vaikka hänellä olisikin vähemmän käytännönkokemusta, jos hän on parempi sisäistämään asioita.

Tämän perusteella siis eri ikäiset voisivat olla samalla tasolla yleisessä viisaudessaan. Mutta järjelläkin täytyy olla jotkin rajat. Voiko esimerkiksi joku oppia kuukauden kokemuksesta kaiken saman, mitä toinen on oppinut 20 vuodessa? Teoriassa ehkä, mutta käytännössä tällainen on varmasti hyvin harvinaista.

Minkälaista viisautta tarvitaan parisuhteeseen tai ystävyyteen? Eikö tässä tarvita juurikin lähinnä sosiaalista viisautta? Tällöin siis yllä mainitsemistani esimerkeistä 20-vuotias olisi sosiaalisesti tuota 50-vuotiasta kypsempi, ja saattaa olla, että tuo 20-vuotias olisi kyseiselle 50-vuotiaalle jopa liian kypsä. Onko mahdollista? Miksipä ei.

Toisin sanoen siis, jos kokee olevansa samalla aaltopituudella, pystyy ottamaan toisen vakavasti ja kunnoittamaan tätä ja tulee hyvin toimeen, voiko ikä enää olla esteenä kyseiselle ihmissuhteelle? Asenteiden puolesta ikä tosiaan voi aina olla este, mutta asenteetkin muuttuvat kun tapaa ihmisiä, joiden kanssa tulee todella hyvin toimeen. Ovathan monet ihmiset rasistejakin vaikkeivät ulkomaalaiset olisi pätkääkään heitä tyhmempiä, mutta kun he tapaavat todella mukavan ulkomaalaisen, he saattavat muuttaa mielipiteensä.

Vaikka toinen osapuoli olisikin selkeästi kypsempi useissa eri asioissa, mutta osapuolet tulisivat siitä huolimatta hyvin toimeen keskenään ja kypsempää osapuolta ei ottaisi päähän toinen osapuoli, olisiko ikä silloin este?

Luulen, että ikäongelmat johtuu paljon sosiaalisesta painostuksesta, kulttuurin vaikutuksesta ja yleistämisestä. Eihän se, jonka kanssa viettää aikaa, ole se ikä vaan se ihminen. Eikö silloin sen ihmisen itsensä perusteella pitäisi tuomiotkin tehdä, ei jonkin ulkoisen ominaisuuden perusteella? Ikä tosin on vähän molempia, ulkoinen ja sisäinen. Mutta voiko kaikkia ihmisiä tosiaan luokitella iän perustella?

Aloin miettimään tätä vähän syvemmin, koska viime aikoina olen jutellut erään hyvin mukavalta vaikuttavan ihmisen kanssa, joka toisaalta on mua myös paljon vanhempi. Hän ei kuitenkaan kohtele mua kuin vaippaikäistä, ja koen, että pystytään ihan hyvin puhumaan kaikesta ikäerosta huolimatta. Hänen kanssaan on helppo puhua, sillä syvälliseen ja perusteltuun keskusteluun tuntuu pystyvän paremmin kuin monen muun kanssa. Vaikka myönnän olevani kovin nuori ja elämää kokematon häneen verrattuna, on pakko miettiä, kuinka paljon sillä loppujen lopuksi on väliä, jos keskustelu tuntuu sujuvan? Näköjään sitten suuremmallakin ikäerolla pystyy ymmärtämään toista.

Mikä tän jutun pointti on? Jaa. Ehkä se, että havahduin siihen, ettei ikä loppujen lopuksi merkitse niin paljoa, kuin moni tuntuu ajattelevan. Ja korostan, että en hakenut tällä takaa sitä, että olisin muita ikäisiäni fiksumpi, niin kuin joku ehkä voi luulla :) En ole, ja heidän joukossaan on varmasti paljon minuakin fiksumpia. Tarkoitus oli pikemminkin sanoa, ettei se aina ole siitä kiinni, vaan jos tulee toimeen niin se on pääasia, ei ikä.

Filosofia on kiinnostavaa. Itse asiassa huomasin, että se on vielä kiinnostavampaa kuin psykologia. Harmi vain, että filosofia harvoin saa minkäänlaisia todellisia tuloksia aikaan, toisin kuin psykologia. Filosofia ei sinällään kehity ja opi lisää, se vaan laajenee ja saa lisää erilaisia näkemyksiä, jotka sekoittavat sitä entisestään. Mikään ei selkeydy koskaan. Ehkä siksi se onkin niin kiinnostavaa.

Harmi, etten filosofisoimalla todennäköisesti saisi mitään aikaan, auttaisi ketään tai edes elättäisi itseäni kovin hyvin. Eipä taida tulla siis minusta filosofia.

No, katsotaan miten pärjätään huomenna filosofian kokeissa. "Hehhee".

Vihaan. Vihaan. Vihaan. Vihaan. Vihaan. Vihaan. Vihaan.

Itseäni, sinua, meitä, maailmaa, kaikkia ja kaikkea.

Argh.

antakaa mulle rahaa....

Tajusin just, että lukio on paljon helpompi kuin yläaste.

Niin no, nythän tietysti ollaan vielä lukion huomattavasti helpommalla puolella kun se vasta alkoi. Mutta en tarkotakaan nyt sitä. Tarkotan sitä, että lukiossa todella tehdään jotain, eikä vaan lorvailla tunneilla, piirrellä vihkoon ja vilkuilla kellosta millon taas yksi tylsä, pitkäveteinen oppitunti kohtaa loppunsa.

Lukiossa, jossa olen, tunnit kestävät 75 minuuttia, eli puoli tuntia pidempään kuin yläasteella. Siitä huolimatta ne tuntuvat paljon lyhyemmiltä, sillä mielenkiinto pysyy yllä kun faktaa tungetaan kurkusta alas, eikä opettaja vaan höpöttele niitä sun näitä omasta elämästään ja siitä miten hänen ex-miehensä jalka jouduttiin kerran amputoimaan kun siinä oli kasvain.

Historian opettajamme oli positiivinen yllätys entiseen nähden. Entisen opetusmenetelmiin kuului, että lätkän MM-ottelun katsominen lisäsi yhteiskuntaopin osaamista huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi jonkin oppilaan esitelmän kuunteleminen politiikasta. Taululle kirjoitettiin pelkkää paskaa, itsestäänselviä asioita. Eikä edes puoleen siitä mitä opettaja sanoi, voinut luottaa. Ammattitaito kenties heikolla pohjalla? No, joka tapauksessa uusi historian opettajamme sanoi ekalla tunnilla, ettei aio näyttää meille yhtään videota, koska opettajan tehtävä on opettaa eikä laittaa oppilaita katsomaan vanhoja sotaleffoja. Kyseinen opettaja myös sanoi, ettei aio laittaa meitä kirjoittamaan vihkoon mitä hän itse kirjoittaa taululle, sillä se vie huomattavasti enemmän aikaa. Hän vaikutti kovasti entisen opettajani vastakohdalta.

Oli aika jännää kun eilen kävin yläasteella. Kaikki opettajat tuntuivat vaan tuijottavan kylmästi, miettien päässään "Mitä tuokin täällä tekee? Eikös tuosta pitänyt päästä eroon jo viime vuonna?". He selkeästi ilmaisivat, että minulla ei tosiaan enää ollut asiaa yläasteen tiloihin kun kerran sieltä olin lähtenyt.

Tietysti joukossa on aina yksi poikkeus, tämä oli luokanvalvojamme, jonka suu levisi hymyyn heti meidät vanhat oppilaat nähdessään. Tuli jopa oikein halaamaan meitä. Olisipa kaikilla yhtä positiivinen asenne.

Kuninkaantien lukion kurssivalintojen organisointi on kyllä kermaa. Erittäin fiksua laittaa pakollisiksi kursseja, joilla ei kuitenkaan ole tilaa kaikille oppilaille. Samaten on myös hyvin reilua, että juuri minut valittiin F-ryhmään, joka luonnollisesti valitsee kurssinsa viimeisenä. Arvatkaa kuinka monta pakollista kurssia sain ekaan jaksoon... Tasan kaksi. En tosin saanut edes kaikkia pakollisia kursseja koko lukujärjestykseen, koska jäljellä olevien vaihtoehtojen kanssa se oli täysin mahdotonta. Tai toinen vaihtoehto oli, että kaikki tietyn aineen kurssit olivat täynnä. En muuten ollut ainoa, joka jäi vaille pakollisia kursseja. Pointsit kotiin kurssien suunnittelijoille.

oli joskus kiva kanava, ei ole enää.

/part

on ollut kivaa. ollaan nyt kokkolassa zjarrrilla ja kOitarella dataamassa. huomenna mennään fapanoidcockin rippijuhliin riehumaan hirveessä tuiterissa. otetaan läppärit mukaan ja mennään sinne lanittamaan. ostettiin niin hieno lahjakin sille <3 uh.

toivottavasti kukaan ei jaksa lukea näitä mun päiväkirjamerkintöjä :-D