Tajusin just, että lukio on paljon helpompi kuin yläaste.
Niin no, nythän tietysti ollaan vielä lukion huomattavasti helpommalla puolella kun se vasta alkoi. Mutta en tarkotakaan nyt sitä. Tarkotan sitä, että lukiossa todella tehdään jotain, eikä vaan lorvailla tunneilla, piirrellä vihkoon ja vilkuilla kellosta millon taas yksi tylsä, pitkäveteinen oppitunti kohtaa loppunsa.
Lukiossa, jossa olen, tunnit kestävät 75 minuuttia, eli puoli tuntia pidempään kuin yläasteella. Siitä huolimatta ne tuntuvat paljon lyhyemmiltä, sillä mielenkiinto pysyy yllä kun faktaa tungetaan kurkusta alas, eikä opettaja vaan höpöttele niitä sun näitä omasta elämästään ja siitä miten hänen ex-miehensä jalka jouduttiin kerran amputoimaan kun siinä oli kasvain.
Historian opettajamme oli positiivinen yllätys entiseen nähden. Entisen opetusmenetelmiin kuului, että lätkän MM-ottelun katsominen lisäsi yhteiskuntaopin osaamista huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi jonkin oppilaan esitelmän kuunteleminen politiikasta. Taululle kirjoitettiin pelkkää paskaa, itsestäänselviä asioita. Eikä edes puoleen siitä mitä opettaja sanoi, voinut luottaa. Ammattitaito kenties heikolla pohjalla? No, joka tapauksessa uusi historian opettajamme sanoi ekalla tunnilla, ettei aio näyttää meille yhtään videota, koska opettajan tehtävä on opettaa eikä laittaa oppilaita katsomaan vanhoja sotaleffoja. Kyseinen opettaja myös sanoi, ettei aio laittaa meitä kirjoittamaan vihkoon mitä hän itse kirjoittaa taululle, sillä se vie huomattavasti enemmän aikaa. Hän vaikutti kovasti entisen opettajani vastakohdalta.
Oli aika jännää kun eilen kävin yläasteella. Kaikki opettajat tuntuivat vaan tuijottavan kylmästi, miettien päässään "Mitä tuokin täällä tekee? Eikös tuosta pitänyt päästä eroon jo viime vuonna?". He selkeästi ilmaisivat, että minulla ei tosiaan enää ollut asiaa yläasteen tiloihin kun kerran sieltä olin lähtenyt.
Tietysti joukossa on aina yksi poikkeus, tämä oli luokanvalvojamme, jonka suu levisi hymyyn heti meidät vanhat oppilaat nähdessään. Tuli jopa oikein halaamaan meitä. Olisipa kaikilla yhtä positiivinen asenne.