Mutta syksyn pimeät illat sut mun keittiööni toi.
Kuljit yli ne sillat joita itse en mä voi.
Sinuun painaudun, sykkeesi tunnen sun.
Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.
Vasten rintaasi painaudun, tuoksustas huumaannun.
Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.
Rakkaus on sattumaa, rakkaus on sokeaa
Reittejä sen ennustaa ei voi.
Kulkee latujaan noita laitakatujaan.
Se kohtaloita yhteen silmukoi.
Ja kun yö on sadetta tuulta, oksat lyövät ikkunaan.
Ja kun pilvet kauniilta kuulta vievät viime valoaan
Sinuun painaudun, sykkeesi tunnen sun.
Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.
Vasten rintaasi painaudun, tuoksustas huumaannun.
Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.