Masentaa, perjantaina loppuivat esitykset ja eilen ryypättiin hautajaiset. Kivaa oli nin kauan kuin sitä kesti mutta nyt on tyhjä olo ja ikävä kaivertaa. Nyt kaipaa jotakuta jonka vois vetää kainaloon ja vaan olla lähellä.
Päätin juuri kaverin adoptiosta. Se tullee ensi viikolla jos yhtään aikataulut pitää. Siinä sitä onkin, tulossa muutama uneton yö kun pentu huutaa ikäväänsä ja opettelee talon tavoille. On ainakin seuraa syksyllä kun kämppis muuttaa toiseen asuntoon lähemmäksi opiskelupaikkaa.
Pitänee ostaa kamera että saa tämänkin kollin ikuistettua ihmeteltäväksi.
Keskiviikkona on ensi-ilta, viimeiset harjoitukset ovat edessä, samaten lavastuksen loppuunviilaus. Pikkuhiljaa alkaa vatsanpohjassa kutisemaan mukavasti, kohtsillään on hetki jota varten on kevät harjoiteltu ja rakennettu lavasteita.