Ihanaa, vihdoinkin pääsen käsiksi tuohon aivan mahtavan hankalaan kankaaseen, ja voin aloittaa lakkiaismekon teon. Nyt alussa on kaikki vielä mennyt hyvin, pelottaa että milloin se ensimmäinen vaikeus tulee vastaan. Silloin kyllä pidättelen (tai sitten en) kyyneliä. Kyllä tuossa yläosassakin on vaikeutensa, miksi valitsin noin vaikean kankaan? Tuntuu, et se ei ikinä suoristu, vaikka kuinka sitä silitän ja silitän. Miltä mahtaa näyttää, kun istun pitkän aikaa, ja sitten menen hakemaan lakkia? ;)
Mut näistä pienistä vaikeuksista huolimatta on ihanaa olla ompelukoneen ääressä pitkästä aikaa. Siinä on paikka, missä haluaisin työtäni tehdä ja muutenkin vain olla <3 Ei muuten paljoa muuta ajattele, kun ompelee :) Vaatii 100 % keskittymistä. Ihanaa <3
mi amor <3