IRC-Galleria

Olen huomannut, että me ihmiset aina vain valitetaan. Olemme valittelevaa kansaa. Me ei juuri mietitä mistä valitetaan, kunhan vaan valitetaan. Ja sit kun me ihmiset valitamme, muillekin tulee tarve jakaa
tämä valittamisen halu, ja kaikki muutkin alkavat valittaa.
Tämä valittaminen voi alkaa ihan pienestäkin asiasta. Vaikkapa koe on tuntunut menevän huonosti, niin valitetaan. Huono hiusväri, huono meikki, valitetaan valitetaan valitetaan. Mikä tahansa on mennyt elämässä huonosti, ihmiset valittaa.
Mutta huomasin, että valittaminen on joskus myös hauskaa - huomioikaa, että joskus. Jos valittelu menee yli, niin se on vähän huonompi juttu se. Mutta jos joku toinen valittaa samasta asiasta, ja kaikki on yhtä mieltä valittelemastaan asiasta, se on mukavampaa. On mukavaa, että on joku jonka kanssa vaihtaa näitä valitteluajatuksia, ja että joku kuuntelee näitä valituksia.
Tietenkin jotkut valittavat ihan oikeista asioista, mutta jotkut taas ei. "Voi ei, unohdin kynsiviilan kotiin!" Hyvä valittamisen aihe?

Joten otampa nyt itseäni niskasta kiinni ja vähennän tätä ainaista valittelua, johon olen itsekin TODELLA PALJON syyllistynyt :)

Valittelemisiin! ;)

Tapahtumien kautta,
osaa arvostaa elämäänsä.

Mä nautin elämästä.
Vaikka ei olisi mitään tekemistä,
vaikka olisi tylsää.
Se hetki on ainutlaatuinen.
Pysähdyn miettimään.

Vaikka ei olisi ketään ympärillä,
kuuntelen musiikkia,
kuuntelen hiljaisuutta.
Sekin on ainutlaatuista.

Hymyissä suin elämään.

Kun on surullinen,
maailma katoaa ympäriltä.

Että mie haluaisin värjätä hiukset punaseks tai pinkiks tai
violetiks :D

She came from Providence,
the one in Rhode Island
Where the old world shadows hang
heavy in the air
She packed her hopes and dreams
like a refugee
Just as her father came across the sea

She heard about a place people were smilin'
They spoke about the red man's way,
and how they loved the land
And they came from everywhere
to the Great Divide
Seeking a place to stand
or a place to hide

Down in the crowded bars,
out for a good time,
Can't wait to tell you all,
what it's like up there
And they called it paradise
I don't know why
Somebody laid the mountains low
while the town got high

Then the chilly winds blew down
Across the desert
through the canyons of the coast, to
the Malibu
Where the pretty people play,
hungry for power
to light their neon way
and give them things to do

Some rich men came and raped the land,
Nobody caught 'em
Put up a bunch of ugly boxes, and Jesus,
people bought 'em
And they called it paradise
The place to be
They watched the hazy sun, sinking in the sea

You can leave it all behind
and sail to Lahaina
just like the missionaries did, so many years ago
They even brought a neon sign: "Jesus is coming"
Brought the white man's burden down
Brought the white man's reign

Who will provide the grand design?
What is yours and what is mine?
'Cause there is no more new frontier
We have got to make it here

We satisfy our endless needs and
justify our bloody deeds,
in the name of destiny and the name
of God

And you can see them there,
On Sunday morning
They stand up and sing about
what it's like up there
They call it paradise
I don't know why
You call someplace paradise,
kiss it goodbye

I look up to
Everything you are
In my eyes you do no wrong
And I believe in you
Although you never asked me to
I will remember you
And what life put you through

And in this cruel and lonely world
I found one love
You're still you
After all
You're still you

*

Josh Groban - You're still you

Ehkä yks niistä lauluista, joka saa sanattomaksi ja liikuttaa eniten.
Kuulin tämän ensimmäistä kertaa Ally McBeal:issä :D

Ja kun luulin, että ihminen saa olla mitä on,
ja pukeutua miten tahtoo.

Dilledongdongdong ;)

En olisi kyllä aamulla osannut aavistaa,
että ilta päättyisikin ihan niin mukavasti :)
Luulin tekeväni läksyjä ja kokeeseen lukemista koko
perjantain :D
Kiitos tyttelit seurastanne :) (sirja ja sanna <3<3)