täytyykö minun näppäillä sinua
täyteen
keskellä päivää kaikkien nähdessä, täällä töissä, kun yritän tehdä jotakin hyödyllistä.
Yö on idyllistä, öissä on taikaa.
Ehkä sinun tyhjyyttä on täytettävä.
Jospa keihästäisin sinut, tunkeutuisin avaruuteesi.
Ja raamattu keskelle isketty verinen puukko ja raamitettu nettisivu
vapaan sanan etujoukko kahleissa ensimmäisissä piikkilanka-aidoissa rintamalla.
AVANT-GARDE!
Post-rock on kauheeta, pahempaa kuin post-mortem, stoner tai kuollut. Sitäkin enemmän. Mutta kiihottaahan kuolemakin.
Kivetymme ajan mittaan virran mukanakin vieriessämme mutta samalla sammal vähenee maailmasta.
Puut kuolevat, piikit ja langat aidoissakin rinnoissa ja rinta mahalla, sydän vatsassa, aivot keskellä ruumiin kämmentä.
Nyt lopetan tältä päivältä. Hei hei.