Mitä sitten kun unelmat palaa tuhkaksi, kaikki mitä toinen tekee koituukin vaan uhkaksi. Kauniit sanat sanotaan enää vaan tavan vuoksi, ja toisen käytös kyllästyttää niinku pakko ruotsi. Ja monet kerrat sanottiin mitä ei tarkotettu ja tunteet oli sillon jo kokonaan kadotettu. Ei meitä varotettu kuinka helppoo onkaan tämä rakkaus särkeä vajota pohjaan. Tiesin ettei eteenpäin tää tie enää vie yhtään. Mut kaikest huolimatta koitin sua vielä miellyttää. En tiennytkää et se vaan asioita pahensi. Olis ollu vaa molemmille parempi jos oltas myönnetty totuus, muttei se iisii oo