Nyt täällä on tullu oltua keskiviikosta lähtien. 2 pvä töissäkin. Tykkään työstäni, just sopiva minulle ja ei mikään mahdoton ajatus vielä ainakaan, että ens vuonna hakisinkin opiskelemaan tota alaa. Oona on varsinkiin ihan älyttömän sulonen lapsi. Ja jännä aina aamuisin, kun se ujostelee minua vähän, mutta sitten nopeasti on haluamassa minua kaikkeen mukaan. Ja se tyttö osaa käskyttää, vaikkei ole vielä ihan kahtakaan :D Rosan kanssa aina nauretaan sen jutuille. Sonjan kanssa en ole vielä ehtinyt oikein olla, kun se on ollut kipeä nyt, mutta jos se ens viikon olisi paremmassa kunnossa, niin pääsis sekin käymään Seurasaaressa meidän kanssa.
Tänne sopeutumisessa ei ole ollut minkäänlaista hankaluutta, olen viiihtynyt oikein hyvin, vaikka minnekkään en ole oikein jaksanut viel lähteä. Päätin ottaa tämän vkl ihan rentoutumisen merkeissä, kun on tuota univelkaakin tullut kiitettävästi heinäkuussa edellisen työn vuoksi. Ja koitan totutella tähän kämppään, en oo ihan viel sisäistänyt, että tämä on minun asuntoni tämän kuun, ei jonkun toisen, vaikka Outi sanoikin, että saan asua täällä samalla lailla, kuin asuin Iisalmessa. Ikävä meinaa vähä olla ystäviä ja perhettä, mutta onneksi puhelimet on keksitty :) (vaikkakaan Piia ei siihen koskaan vastaakkaan!) Ja onneks Emmin kohta ainakin näkee, kun se tulee tänne töihin :P