Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan katsella sun kasvoja,
Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Mut rakastuneet höpöttää kun ne ois syöny levyn xanorii.
Päivät sun kanssa on kun pala taivasta,
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
Rakastuneet ei nuku, ne ei malta,
pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta.
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan.
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista.
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua