Iltapäivä vaihtuu kohta iltaan
ihmisvirta töistä kotiutuu
Sä kuljet virran mukana ja väistät katseita
kuljet tyhjänä, kuin oisit joku muu
Rakkaus on raaka, kun se lähtee
palan aina raastaa mukanaan
Väität, ettei sielustasi haavaa vuotavaa
voi ikuisuuskaan saada umpeen kasvamaan
kertosäe:
Sä ehkä tiedät, että mitään ei saa pitää
et' toista lopulta ei voikaan omistaa
Ja onni vaihtelee, mut' jos vain toivo itää
se ehkä huomenna taas alkaa versomaan
Naulakossa monta tyhjää naulaa
ja oudon avaralta tuntuu asunto
Se oli kodikaskin joskus, nyt se kaikki poissa on
luo lohtua vain juttuseura radion
kertosäe
Minäkin halusin pitää kaikesta kiinni ja omistaa
Minäkin kadotin jotain kaunista, oikeaa
jota en takaisin enää luokseni milloinkaan saa
mulla arpeni on ja ne muistuttaa
kuinka onni on lainassa vaan
kertosäe