Se on asia sinänsä huutaa patti punaisena kun on kahdeksantoista
ja luulla, että joku Metallica aikoo muuttaa niinku maailmaa,
ja muuttaahan, se raivaa tietä kaikelle paskalle metallille,
jota sitten joutuu kuuntelemaan vittu koko lopun ikäänsä,
vaikka satiiri on kuollut, sillä kulttuuri on taas oma parodiansa,
ja yhteisö on vaihtanut ihanteensa turvan illuusioon.
On se asia sinänsä huutaa vielä päälle nelikymppisenä,
mutta tässä iässä todella vasta alkaa tyhmyys kyrpiä,
ja kyllä nimittäin juilii, että kaiken maailman sössötkin
ne luulee olevansa jotain (jos nappaat haikuni) ja silivatisei!
Ja kuten Gabi sanoo, sähkökitara on uusi haitari,
ja kansa on uusi oopiumi itselleen, hohhoijaa, mummot!
Ette te opi, että te ette opi.
Mä haluun olla tähti ja viihdyttää, haluun runkata peiliin ja kiihdyttää
kaiken järkevän ja arvokkaan lopullista niittiä jossain leikkaamon nurkassa.
Liekö tämä kyllin realistista rautalankapuhetta kaverilta, joka asuu maalla
omakotitalossa, kävelee näin, lukee päivät ja kirjoittaa yöt?
Sanoin aiemmin, että mytologiat tiedostamattomina elää meissä
ja tiedostamattomina ne ottaa meistä voiton.
Mitäs minä sanoin, heppirei! Halitulijallaa!
Here, logging off, Yrjänä 2008, peace!
//
CMX - Vaikuttiko uusinnalta edellinen
//
Liramasta copypastetin, että tarvi sitten mua syyttää pilkku- ynnä muista virheistä.
//
PEEÄS; NIINKU JOKU METALLICA, HAHAH