IRC-Galleria

Paikat on kyl yllättävän jumissa. Selkä,olkapäät,käsivarret ja reidet. Ja meinaa välillä vieläkin heikottaa:)
Olin eilen ratsastamassa ku viereiseltä pellolta ponkaisi kolme peuraa metsään, ja tietysti Viketti näki ne. Kun tähän vielä lisätään koko ajan tihenevä sumu, se että oltiin kahdestaan liikkeellä ja ilman satulaa niin draaman ainekset oli valmiit:) Peruutettiin koko pellon mitta (melkein 300metriä), koska kääntyminen ei tullu kysymykseenkään. Välillä tultiin vähän rauhallisemmin, välillä sai pelätä että nouseeko Viketti elämänsä ekan kerran pystyyn tai kaatuuko.
Lopulta oltiin "vanhan puimurin kohdas" ja lähdettiin siitä sitten pellon reunaa toiseen suuntaa ku missä ne peurat oli ollu. Meni ihan hyvin siihen asti, että oltiin nousemassa pellolta metsätielle. Ilmeisesti sielläkin oli jotain, koska Viketti otti ja hyppäs puskaan ja alkoi peruuttaa kauhealla vauhdilla takaisin pellolle. Ja taas peruuteltiin ja panikoitiin. Lopulta oli pakko hypätä alas, selästä en saanu poikaan enää juurikaan otetta. Siinä sitten puristin oikeaa ohjaa heti kuolaimen takaa ja toisella kädellä turparemmiä, hevosen pää taivutettuna melkein lapaan ja pyöritin sitä ympärilläni etten jäisi jalkoihin. Tässä vaiheessa omat lihakset alkoi vedellä viimeisiään ja Viketti olla niin kertakaikkisen sekaisin, että en voinu enää mitään muuta ku päästää irti.
Viketti otti ja söi muutaman suullisen rehua, kiskas päänsä ylös, jännitty ku esimerkiksi nyt sitten viulunkieli ja lähti sellasta vauhtia kotia kohti, samaan suuntaan ku mistä oltiin tultu, ettei peräs olisi pysyny;) Mä otin raipan ojan reunalta minne olin sen heittäny ja lähdin talsimaan lyhyemmän kautta, sitä metsätietä kotia kohti. Puhelut Mikalle ja äitille että hevonen on tulossa ja sit jännitys pihalle. Aluksi jouduin vaan keskittyä siihen että sain hengityksen kulkemaan, ja myöhemmin tilanne parani huomattavasti ku oksensin:D Ja ku kotiin asti pääsin niin olin sen verran rauhoittunu et pystyin selittää mitä oli tapahtunu. Viketti odotti hikisenä ja rapaisena karsinas, ja ku nousin tarhassa vielä selkään niin ei ollut mitään ongelmaa:) Ehkäpä tänään käyn etukäteen varmistamassa ettei lenkin varrella oo mitään ylimääräistä;) säikähdyksellä selvittiin, ja nytpähän tiedän kuinka Viketti reagoi hirvieläimiin!:)