Huhhuh.
Olipa varsin kaunis päivä.
Flunssahuuruissa kävelin suunnilleen päin seiniä ja kaikki meni ihan päin persettä muutenkin.
Masentavaa oli sinänsä ihan kun huomasin, että oon todellakin sekä vapaaehtoisesti että pakotettuna yksin. Istun muista kaukana, muttei kukaan vapaaehtoisesti istu kolmea pulpettia minua lähemmäskään. Hahah, lol, taidan haista!
Paitsi Joni, mutta sitä ei lasketa, se puhuu mulle randomisti muutenkin.
En tiedä, häiritseekö asia minua, siis se erottaminen ja erottuminen. Ei oikeastaan, vaan ongelma on se, että kaikki ihmiset tuntuvat edustavan sellaisia ihmistyyppejä, joihin en halua tutustua.
Lisäksi olen todella tehokkaasti alkanut karsia ystäväpiiriäni.
En pidä yhteyttä kuin yhteen, kahteen, kolmeen henkilöön.
Kolmeen henkilöön? Kyllä.
Minulla on myös satunnaisia ihmiskontakteja, jotka toistuvat viikoittain tai lähes viikottain, mutta nämä kontaktit ovat lähinnä "moi mitä kuuluu?"-tyyppisiä small talk-keskusteluja.
Yksi ihmissuhteeni perustuu nettipeliin, toinen angstaukseen ja kolmas riippuvuuteeni.
Yksi kontakti perustuu pakolliseen tapaamiseen päivittäin, yksi aiemmin niin hyviin väleihin, yksi on sukulaisuuskieroutuma ja kaksi ovat pakollisia perässäroikkujia.
Itse asiassa en niinkään karsi ystäväpiiriäni, nämä kolme kattavat elämäni kolme osa-aluetta (netin, angstin ja riippuvuuden) täydellisen hyvin, mutta kontakteista yritän hiki hatussa päästä eroon, useimmiten lähinnä alitajuntaisesti.
Okei, sukulaisuuskieroutuma on ihan mukava tyyppi, itse asiassa viihdyn hyvin tämän seurassa eikä minulla ole toistaiseksi mitään tätä vastaan. Kutsumme tätä tyyppiä "pysyväksi satunnaiskontaktiksi".
Myös pakollinen päivittäin tapaamani tapaus on ihan mukava nykyään, mutta meillä ei ole mitään yhteistä - tuskin tulee olemaankaan - joten se kontakti pysyy neutraalina, eikä sen pysyminen, vakinaistuminen tai kuihtuminen vaikuta elämääni juurikaan.
Aiempien hyvien välien kontakti on myös neutraalien listalla tällä hetkellä, kutsuisin tätä mieluiten "tauoksi", pidämme yhteyttä, muttemme näe kovinkaan usein, emmekä juurikaan vaihtele kuulumisia.
Kahdesta pakollisesta perässäroikkujasta yritän päästä eroon. Sekä tietoisesti että alitajuntaisesti. Ne ärsyttävät, ahdistavat, vievät minulta energiaa. Stressaan puhelintani, stressaan kommenttejani, stressaan msn-keskustelujani ja säätelen online-tilojeni pituuksia näiden mukaan. Luojan kiitos toista kontaktia on niin helppo välttää.
Toinen taas...
No, se on vaikeampi. Paljon, paljon vaikeampi, ja suoraan sanoen myös ärsyttävämpi.
Olen niin, niin kyllästynyt molempiin henkilöihin, näiden yksitoikkoiseen mielenlaatuun ja ennen kaikkea kykenemättömyyteen ottaa muita ihmisiä huomioon.
Mikä maailmassa saa jotkut ihmiset vain puhumaan itsestään, lakkaamatta, ajamaan vain ja ainoastaan omia etujaan, muokkaamaan teeskennellyt kiinnostuksenhetkensä niin häikäilemättömän paskamaisiksi juoniksi, että kun opit tuntemaan ne, tiedät tasan tarkkaan kuinka erikoistuneita nämä ihmiset ovat itsesäälissä rypemiseen.
Jokainen asianhaara vie keskustelun heihin. He kaipaavat huomiota, eivät suostu ajattelemaan omilla aivoillaan.
OI HERETKÄÄ REPIMÄSTÄ MINUN PÄÄTÄNI HALKI ASIOILLA, JOTKA EIVÄT MINUA LIIKUTA!
Jos elämäsi rakkaus sattuukin olemaan hetero, PÄÄSTÄ IRTI.
Jos et yksinkertaisesti jaksa elää, mene hoitoon.
Jos jollakin on niin loistava vartalo, runkkaa sille.
Jos minun tapaamiseni on niin tärkeää, katso peiliin ja kysy itseltäsi, miksi haluat nähdä minut.
Minä en ole sinun terapeuttisi. Minä en ole lakkaamattoman kiinnostunut kaikesta, mitä sinä et itse jaksa miettiä puhki.
Äläkä herranen aika enää sitten mene vielä valittamaan siitä, kun sanon mielipiteeni!
SITÄHÄN SINÄ PYYSIT!
Lakatkaa molemmat juoksemasta unelmienne perässä. Tämä maailma ei ole teidän yksityinen valtakuntanne, minä en ole teidän omaisuuttanne, minun ei tarvitse kestää sitä, mitä minulle tungette, minulla on omakin helvettini jonka läpi täytyy rämpiä.
Pyydän vielä, että ihmiset, jotka tunnistavat itsensä tämän merkinnän jostain kohdasta, ovat hetken hiljaa ja miettivät, ovatko oikeassa eivätkä vedä turhia johtopäätöksiä.
Minä loppujen lopuksi tunnen aika monta ihmistä.
Juuri sinä et ole ainoa, joka näitä rivejä lukee.
Aamen.