Minä yritin katsoa rakkautta silmiin kun mulle huudettiin
"Hei et sä oo koskaan tuntenut?"
Yritin juosta juoksuhiekkaa pakoon
mut se vei mut kuitenkin
Mietin oliko oikein antaa periksi silloin kun peilistä katosi kuva
Oliko oikein antaa anteeksi?
Ja sitten samaa rataa myöten
Kauas
Aina taivaanrannan taa
Vielä kauemmaksikin
Unohtaa en osaa ja pysähtyminenkin on nyt
Jo niin paljon vaikeampaa
Miten tässä pitäisi olla
Unohdinko hengittää?
Jäinkö askeleen verran jälkeen?
Kuka näitä sanoja kuiskii,
en ymmärrä
Satoja lauseita kuuroille korville ja sydämettömille silmille
Jakavat
Pessimistit, papit ja onnettaren apurit
Eikä minulle jää kuin kourallinen santaa käteen
Minne on maailman reunalle kätketty aarre
Nyt joutunut?
Olenko jo unohtanut sen, minkä vannoin muistavani
Aina ja ikuisesti?