Tyhjään tauluun hän kirjoittaa karvaisin käsin sairasta tarinaa. Ei kuule kuinka pieni sydän siruiksi hajoaa. Kukista ja mehiläisistä on turha selostaa, tää on totista totta tää ei tarvi tulkintaa. ja yö ei pelasta painajaiselta, yö ei lohduta, vaimeat askeleet yläkertaan johtavat, taas lasten huoneen seinät uhkaaviksi muuttuvat. Tuskien talo peittyy varjoon pimeimpään.